  |
|
|
Tai kuinka kustannustoimittaja karkoitetaan
Kulttuurisen vuorovaikutuksen kunniaksi pakinoin tällä kertaa eräästä konferenssista parin vuoden takaa, esimerkkinä siitä, miten vaikeaa kulttuurinen vuorovaikutus toisinaan voi olla, kun ylitetään kansalliset, kielelliset ja ammatijargonin rajat.
Tutkija Y (jonka täydellisellä suosiollisuudella tarina kerrotaan) meni suureen konferenssiin. Monien kustantamojen edustajia oli saapunut sinne eri puolilta maailmaa, ja he järjestivät viinitarjoiluja ja kirjanäyttelyitä. Ennen konferenssia Y sai henkilökohtaisen sähköpostin kustantamo K:lta. Kirje oli laadittu yksilöiden ja siinä K selitti, että kustantamolla oli oma sarjansakin, johon juuri tutkija Y:n aiheet voisivat sopia. Tutkija Y:tä toivottiin siis henkilökohtaisesti saapuvaksi viinireseptioon ja Kustantamon pöydän luo.
Y oli hiukan yllättynyt viestistä, jota epäili mainokseksi. Melko kirjaimellisena ihmisenä hän kuitenkin otti mukaansa kahden valmisteilla olleen teoksen dispositiot. Viinireseptiossa Kustantamo K:n edustaja yllätti tutkija Y:n selittämällä, miten hauskaa oli tavata ja miten monenlaisia yhteistyökuvioita vielä voitaisiinkaan solmia. Tutkija Y:n tarvitsisi vain poiketa seuraavana päivänä kirjamyyntipöydän luona tutustumassa Kustantamon uusimpaan, loistavaan julkaisusarjaan, joka oli saatavilla käsittämättömän halpaan hintaan ja jossa Y:kin voisi julkaista omaa loistavaa tutkimustaan.
Rohkaistuneena Y kiitteli ystävällisyydestä valitteli, ettei enää ehtisi kirjamarkkinoille. Mutta koska heillä nyt viinireseptiossa oli aikaa keskustella, hän voisi mieluusti näyttää K:lle kahden julkaisijaa etsivän artikkelikokoelman dispositiot ja hankesuunnitelmat - aivan vain katsottavaksi.
Y oli kuulevinaan, että K:n henki hetkeksi salpautui. Sitten K totesi että tämäpä todella mielenkiintoista, palataan asiaan viinitilaisuuden jälkeen, ja siirtyi pahoitellen keskustelemaan seuraavan henkilön kanssa. Y koetti vielä saada katsekontaktia Kustantamo K:n edustajaan, mutta tämä pysyi kiinteästi toisella puolen huonetta ja tilaisuuden päätteeksi suorastaan juoksi ulos.
Tutkija Y kohautti henkisesti olkapäitään ja totesi, että kaiken "julkaise meillä" -puheen tavoitteena oli ilmeisesti sittenkin ollut "osta meiltä", tai mahdollisesti hän oli ylittänyt jonkin tunnistamattoman soveliaisuuden rajan - kenties siirtynyt small talkista liiaksi konkretiaan. Synteesinä hän saattoi todeta, että saavutus sinänsä saada kookas kustannustoimittaja oikein loikkimaan pakoon. Ja että jos joku yrittää myydä jotakin, paras tapa karkottaa hänet on myydä takaisin.
Vakavammin ottaen synteesi ei tietenkään ole ylläoleva eikä myöskään se, että kulttuurinen vuorovaikutus olisi jotakin mikä automaattisesti menee mönkään. Mutta yllättäviä asioita voi tapahtua, ja niiden kohtaamiseen harjaantuu parhaiten kokemuksen kautta. Saldo on siis se, että kannattaa liikkua eri foorumeilla sekä päätäpahkaa että harkitusti, siitä saa aina lisäeväitä uusiin tapaamisiin.
Kokemuksia koottuaan tutkija Y:kin lähestyi seuraavan kerran kansainvälistä kustannustoimittajaa konferenssituttavansa esittelemänä ja hiukan monipuolisemmin valmistautuneena, mikä tuotti ainakin jonkin verran parempia tuloksia. Hän voinee siis katsoa taas toiveikkaammin mielin uusiin kansainvälisiin kuvioihin.
Mitä tulee kansainvälisiin kuvioihin ja niiden avaamiin uusiin mahdollisuuksiin, Dies medievales 2004 tarjosi yhden oivallisen mahdollisuuden tällaisiin kokemuksiin. Ulkomaiset ja kotimaiset osanottajat tapasivat toisiaan sekä itse konferenssitilaisuudessa että vapaamuotoisemmissa ympyröissä, ja korostettakoon että tämä tapahtui hyvin paljon myönteisemmissä merkeissä kuin tutkija Y ja ensinmainittu kustannustoimittaja.
Tahdonkin tässä vielä kiittää Tuomas M S Lehtosta konferenssi-kesäkoulu -hankkeen ideoinnista ja kehittelystä sekä Janne Malkkia koordinointitehtävien hoidosta; lisäksi kiitokset kuuluvat toki lukemattomille muille osanottajille ja avustajille. Konferenssipapereita on luvassa aikanaan, ja seuraava Dies on vuorossa vuonna 2006 - Jyväskylässä, jonka edustajat jo Turun dieksessä esittivät alustavan suunnitelmansa. Konferenssiperinne näyttää siis kukoistavan, ja toivon että jatkoakin seuraa valoisissa merkeissä.
Helsingin suunnalla kuukausiesitelmät jatkuvat entiseen tapaan, syyskokous on luvassa lokakuussa esitelmineen kaikkineen ja joulukuussa 10.-11.12.2004 järjestetään Turussa internet- ja digitointiteemainen symposiumi "Virtually Medieval?", josta lisää tuonnempana.
Näiden turinointien ja kiitosten myötä toivotan Glossa ry:n jäsenille vilkasta syksyä.
Om hur man skrämmer bort en förlagsredaktör
Den här gången vill ordföranden vara lite skämtsammare än vanligt och berätta en anekdot om en forskare som tog ganska bokstavligt ett ínternationellt förlags intresse för att publicera nämnda forskares texter. Detta resulterade till att förlagets representant nästan sprang bort från vinreceptionen dit forskaren hade kommit med några manuskriptsynops. Forskaren antog att det blev något fel i kommunikation - antagligen hade meningen varit att deras smickrande intresse skulle få honom/henne att köpa förlagets böcker.
Sammanfattningsvis kunde man väl konstatera att om någon försöker att sälja Dig någonting, då kan denna någon avvisas genom att sälja någonting tillbaka till honom/henne. Antagligen hade också forskaren tolkat fel den andra kulturens retorik av varmt intresse. Men visst ska man inte bli skrämd för sådana här erfarenheter; det gäller att resa mera och lära sig mera om det internationella umgänget.
Dies medievales 2004 erbjöd många möjligheter för mycket positiva internationella erfarenheter. Jag vill hjärtligt tacka Tuomas M S Lehtonen, Janne Malkki och alla andra som varit aktiva i att organisera mötet. Nästa gången arrangeras mötet i Jyväskylä år 2006 (något som preliminärt fastslogs redan i Åbo). Under år 2005 får vi än njuta av månadsmöten, symposiet "Virtually Medieval?" (Åbo 10.-11.12.2004) mm.
Ystävällisin terveisin - Med vänlig hälsning
Anu Lahtinen
Glossa ry:n puheenjohtaja 2004
Ordförande för Glossa ry 2004
Kokemukseni Leedsistä ovat kahtalaiset. Ensikertalaisena konferenssin suuruus, järjestelyjen ammattimaisuus ja yleinen ilmapiiri muodostivat jo ensi kosketuksesta alkaen positiivisen vaikutelman. Valitettavasti tätä himmensi omaan sessiooni liittyneet pienet pettymykset.
Lähetin konferenssiin esitelmäabstraktin, toisin sanoen heittäydyin järjestelytoimikunnan armoille: löytäkää kaksi esitelmää, joiden kanssa omani muodostaa mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kun painettu ohjelma saapui postitse huomasin sessioni käsittelevän alueellista monimuotoisuutta ja maaseudun asutusta. Hyvällä tahdolla oman esitelmäni toki voi nähdä tässäkin valossa. Aihepiirin epämääräisyyden lisäksi ohjelmavihkosta paljastui toinen harmistuttava seikka: sessiomme pidettäisiin viimeisen päivän aamuna. Siis vain muutama tunti konferenssidiskon jälkeen…
Ehkä sessioni italialainen esitelmöitsijä oli tulkinnut tilanteen minua kriittisemmin, sillä paikanpäällä Leedsissä jaetut ohjelmamuutokset osoittivat, että hän ei ollut vahvistanut osanottoaan. Väsyneet silmäni vahvistivat tämän tiedon oikeaksi session alkaessa, joten kolmen sijaan meitä olikin vain kaksi esitelmöitsijää. Tätä aavistellut kohtalotoverini Michael E. Bratchel (The Mountains and the City in the Later Middle Ages: The Garfagnana Revisited) oli edellisenä iltana laajentanut esitelmäänsä. Itse esitelmäni (The Borders of External Bourgeoisie: A Case Study of the Rhine Valley) sai positiivisen vastaanoton, ja kommenteista on varmasti hyötyä, mikäli jatkan vielä aihepiirin parissa.
Kokemukseni perusteella en enää lähettäisi yksittäisen esitelmän ehdotusta, sillä järjestelytoimikunnan kasaamat kokoelmasessiot hukkuvat paremmin suunniteltujen sessioiden mereen. Erityisesti pohtisin session ja yksittäisten esitelmien houkuttelevaa nimeämistä ja kansainvälisesti tunnettujen tutkijoiden pyytämistä esitelmöimään.
Ossi Kokkonen
Oma alani, Irlannin varhaiskeskiajan tutkimus, oli Leedsissä mukavasti edustettuna, varmasti jo senkin vuoksi että pääosa alan tutkijoista asuu joko Irlannissa tai Englannissa. Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta alan hyvä edustus Leedsissä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, koska keltologeilla on ollut aiemmin taipumus eristäytyä keskiajantutkimuksen kentän ulkopuolelle.
Oma alani, Irlannin varhaiskeskiajan tutkimus, oli Leedsissä mukavasti edustettuna, varmasti jo senkin vuoksi että pääosa alan tutkijoista asuu joko Irlannissa tai Englannissa. Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta alan hyvä edustus Leedsissä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, koska keltologeilla on ollut aiemmin taipumus eristäytyä keskiajantutkimuksen kentän ulkopuolelle. Suuri kiitos keltologian alan avautumisesta keskiajantutkimuksen suuntaan kuuluu University College Corkin professori Máire Herbertille, joka on jo vuosia kuulunut Leedsin konferenssin ohjelmatoimikuntaan ja on sieltä käsin tehnyt paljon työtä keltologien tuomiseksi konferenssiin. Tämän työn hedelmät näkyivät tänäkin vuonna useina alan sessioina. Oma esitelmäni sijoittui yhteen kolmesta Adomnánin kuoleman 1300-vuotisjuhlaan liittyvistä sessioista, joissa käsiteltiin laajalti irlantilaista hagiografiaa ja Columban luostareita. Lisäksi konferenssissa oli kaksi sessiota otsikolla ‘Foundations of Irish Culture,’ joiden aiheena olivat irlantilaiset käsikirjoitukset sekä pääsiäisen ajanlaskuun käytetyt kaavat.
Yksittäisistä sessioista mainittakoon ainakin oxfordilaisten nuorten tutkijoiden järjestämä sessio, joka käsitteli irlantilaisten yhteyksiä saaren ulkopuolelle, Northumbriaan, Skotlantiin ja Islantiin. Näiden varhaiskeskiaikaan liittyvien aiheiden lisäksi myös Irlannin varsinainen keskiaika oli hyvin esillä, muun muassa benediktiinimunkki Colmán Ó Clabaighin irlantilaisia erakoita käsitelleessä erinomaisessa esitelmässä, sekä Cambridgen Anglo-Saxon, Norse and Celtic –laitoksen jatko-opiskelijoiden sessiossa, jonka aiheena olivat maallisen ja kirkollisen vallan väliset konfliktit keskiajan Irlannissa.
Kaiken kaikkiaan Leedsin konferenssi on osoittautunut hyväksi tilaisuudeksi ei ainoastaan tavata oman alan kollegoja, mutta myös tuoda omaa alaa näkyväksi osaksi keskiajantutkimusta.
Katja Ritari
Jo lukuisten vuosien ajan Euroopan - peräti maailman - vanhat ja vähän nuoremmatkin keskiajantutkijat ovat kokoontuneet otsikon “IMC” alle Leedsin yliopiston kampukselle Yorkshirein maakuntaan Isoon Britanniaan. Tänä vuonna sessioita oli satoja - papereita vielä enemmän ja peräti reilu kymmenkunta suomalaista keskiajantutkijaakin löytyivät satojen osanottajien joukossa. Kuluneen Birgitta-juhlavuoden ansiosta myös Birgitta-tutkijat kokoontuivat Leedsiin kirkkohistorioitsija Päivi Salmesvuoren koollekutsumina.
Teemana IMC04:ssä oli kulttuurien vuorovaikutus ja törmääminen, joten saimme nauttia erityisen monesta mm. ristiretkiä käsittelevistä luennosta. Tänä vuonna kiinnostavia sessioita olivat myös carthusiaaneihin kohdistuneen tutkimuksen esitelmät sekä arkeologian puolella osteologiaa käsittelevät paperit. Eräänä viime hetken lisänä saimme tietää luennosta, joka käsitteli Britannian arkeologian viimeisimpiä suurlöytöjä: Prittlewellin “prinssiä”. Tämä anglosaksinen hauta kaivettiin English Heritagen toimesta viime vuonna ja alustavat tutkimustulokset viittaavat siihen, että tämä on vuosikymmenen hienoin löytö, joka koskemattomuudessaan kilpailee jopa tunnetun Sutton Hoon hautalöydön kanssa.
Lukuisat hienot ekskursiot vei-vät osanottajat myös välillä kampukselta lähialueiden keskiaikaisten nähtävyyksien äärelle. Näimme muun muassa keskiaikaisen arkeologian alaan kuuluvan tunnetun koh-teen, Wharram Percyn, Leedsin lähellä sijain-neen sistersiläis-luostarin, Kirkstall Abbeyn, rauniot sekä Knaresboroughin linnanrauniot.
Lisäksi voimme iloksemme kertoa, että yhdeksän Pyhää Birgittaa tutkivaa suomalaista kerääntyivät kolmen session otsikoiden alle Leedsiin tänä vuonna. Aiheet vaihtelivat birgittalaisten musiikista Pyhän Birgitan poliittiseen elämään ja myöhempään kuvaan sekä käyttöön. Myös Naantalin birgittalaisluostarin nunnien elämää ja suomalaisia reliikkejä sekä Birgitta-veistoksia käsiteltiin kiinnostavin näkökulmin. Yleisesti ottaen kolme Birgitta-aiheista sessiota onnistuivat kiinnostamaan kymmenkunta kuulijaa kerrallaan. Tutkijoiden anti oli varmasti yhä suurempi ja voimme palata Suomeen uusin voimin.
Eva Ahl
Dies Medievales 2004 järjestettiin Helsingissä 13.-15. elokuuta Tieteiden talolla. Konferenssi pidettiin englannin kielellä. Ohjelmassa oli kuusi plenaariesitelmää, loput esitelmät pidettiin rinnakkaissessioissa.
Tapahtuma alkoi perjantaina dos. Tuomas M. S. Lehtosen tervetuliaissanoilla, joiden jälkeen kuultiin ensimmäisenä esitelmöitsijänä professori Lars Boje Mortensenia Bergenistä. Hän käsitteli Rooman kaupungin asemaa keskiajalla maailman päänä (caput mundi) ja vertasi sitä mm. Jerusalemin asemaan maailman keskuksena.
Ruokatunnin jälkeen jakaannuttiin kahteen työryhmään. Itse päädyin kuulemaan Leena Hakalan selvitystä hyväntekeväisyydestä ja köyhäinavusta myöhäiskeskiajan Tallinnassa ja Tukholmassa, jota seurasi Terhi Kivistön "The beginning of royal taxation in Finland". Kolmantena puhujana Ilkka Leskelä kertoi Turun tuomiorovasti Paaval Scheelin myöhäiskeskiaikaisesta kirjeenvaihdosta ja siitä, minkälaisia kauppaverkostoja hänellä kirjeiden perusteella voidaan olettaa olleen.
Iltapäivän toisessa työryhmässä Sofia Lahti puhui jännittävästi pyhäinjäännösten merkityksestä ja kaupasta katolisessa Suomessa, mm. kuinka pyhän Henrikin luita vaihdettiin muiden pohjoismaisten pyhimysten reliikkeihin. Tom Linkinen oli puolestaan valinnut itselleen haastavan aiheen "Silencing Sodomy as Sexual Deviance and Difference in Late Medieval Culture". Ajankohtainen teema olisi mielestäni edellyttänyt hieman laajempaa ja syvällisempää käsittelyä kuin puhujan käytettävissä ollut aika salli.
Jarl Gallén- palkinnon vastaanottanut Bergenin yliopiston professori Sverre Bagge loi esitelmässään katsauksen kirkkohistorian tutkimuksen traditioihin Skandinavian eri maissa. Bagge käsitteli myös kansainvälisten trendien heijastumia Skandinaviaan. Kun ranskalaisen mentaliteettihistorian vaikutuksesta aikanaan kiinnostuttiin harhaopeista, on viime aikoina alettaa yhä enemmän korostaa myös oikeaoppisten dogmien historiallisuutta.
Ensimmäisen konferenssipäivän päätti illalla pidetty vastaanotto Suomalaisen kirjallisuuden seuran juhlasalissa. Tervehdysmaljan ohessa kuultiin vaikuttavalla tavalla esitettyjä ruotsinkielisiä lauluja keskiajalta ja illan mittaan käytiin viinin ja pikkupurtavan äärellä monia kiintoisia keskusteluita usealla eri kielellä.
Lauantain ohjelma alkoi kahdella plenum-esitelmällä. Ensimmäisenä vuorossa oli Hanno Brand Groningenista. Brandin pitkä esitys käsitteli Hansa-käsitteen historiaa. Brand kiinnitti huomiota siihen, kuinka Hansaa varsinkin omana aikanamme on pidetty alueellisen, valtioiden rajat ylittävän yhteistyön, varhaisena mallina. Saksassa Hansa-käsite on ajoittain joutunut myös poliittisesti motivoituneiden historiankirjoittajien kaltoin kohtelemaksi. Erityisesti tämä on tullut ilmi halussa korostaa Saksan historiallista vaikutusvaltaa. Tukholmalainen Bo Franzén puolestaan kertoi kokemuksiaan keskiajantutkimuksen tietokantoihin liittyvistä ongelmista. Hän pohti, voidaanko eri sukupuolten suhteellista osuutta Ruotsin keskiaikaisessa väestössä päätellä sen perusteella, miten tiheästi miesten ja naisten nimiä esiintyy aikakauden säilyneiden asiakirjoissa.
Tämän jälkeen jatkettiin taas työryhmissä. Jesse Keskiaho puhui 700-luvun Britanniassa kirjoitettujen tekstien suhtautumisesta uniin ja näkyihin - ne saattoivat olla viestejä Jumalalta, mutta yhtä hyvin paholaisen vehkeilyjä. Myös Katja Ritarin esitelmä "Irish Hagiography and the Patristic Fathers - a Theological View" käsitteli osittain samankaltaisia aiheita. Sirpa Aalto pureutui toiseuden kohtaamiseen Heimskringlassa: ketkä olivat "omaa väkeä", ketkä vieraita, mutta kuitenkin kristittyjä, ketkä täysin ulkopuolisia pakanoita - lähes hirviöitä. Juha Heinänen puolestaan käsitteli vierautta toiselta kannalta kertoessaan Tanskaan 1300-luvun puolivälissä kutsuttujen saksalaisten ritareiden sopeutumisesta ja joissain tapauksissa täydellisestä integraatiosta paikalliseen yhteiskuntaan. Mikko Piipon teemana oli kaupunkien ironinen kuvaaminen keskiaikaisessa kirjallisuudessa. Työryhmäesitelmät päätti Bengt Selinin kiinnostava taidehistoriallinen vertailu laivoja esittävistä kuvista Suomen ja Pohjoismaiden kirkoissa.
Viimeisen plenumin aloitti John Lind puhumalla Länsi- ja Itä-Euroopan kristillistämisestä 950-1050. Hän korosti tarvetta aiheen kokonaisvaltaiseen ja eri alueiden paikallisia olosuhteita vertailevaan tutkimukseen. Konferenssin viimeinen esitelmöitsijä professori Carsten Selch Jensen Kööpenhaminasta puhui Henrik Lättiläisen Liivinmaan kronikasta ja rajojen käsitteestä kristillistämisessä. Liivinmaan kronikassa valta liitettiin ennen kaikkea sellaisiin keskuksiin, joiden vaikutus ulottui epämääräisesti rajautuvalle alueelle - ei siis ollut selkeitä rajalinjoja. Tärkeä oli myös pakanallisuuden ja kristillisyyden raja. Uusia alueita kristillistettin tuhoamalla vanhat palvontapaikat ja rakentamalla niiden tilalle kristittyjen pyhäkköjä.
Virallisen konferenssiohjelman jälkeen suunnattiin sunnuntaina keskiaikaisten kivikirkkojen tuntijan Markus Hiekkasen johtamalle bussiretkelle läntiselle Uudellemaalle. Linja-auto lähti aamupäivällä kello 10 Helsingin Senaatintorilta ja sää näytti kaikin puolin lupaavalta. Ensimmäinen kohde oli Inkoon kirkko kuuluisine kuolemantanssia esittävine seinämaalauksineen, täältä jatkettiin läpi vehmaiden maisemien Raaseporin linnan raunioille, jossa sääonni valitettavasti loppui ja Suomen kesä näytti sateisemman puolensa. Linnanpihalla saimme kuulla, miltä rakennus oli aikanaan näyttänyt ja minkälaisia vaiheita raunioiden entistämiseen on liittynyt. Seuraava kohde oli Tammisaaren, Suomen keskiajalla perustetuista kaupungeista nuorimman, vanha keskusta, jossa rankkasade valitettavasti edelleen jatkui ja paikallaolo jäi siten varsin lyhyeksi. Viimeiselle etapille, Lohjan kivikirkolle, saavuttaessa sää onneksi parani. Kirkko on tunnettu vaikuttavista seinämaalauksistaan, joita Hiekkanen todella asiantuntevasti esitteli. Helsinkiin palattiin kello viiden aikoihin.
Lähes kaikki seuraamani konferenssiesitelmät olivat hyvin mielenkiintoisia ja vaikutti, että muukin yleisö suhtautui kiinnostuneesti kuulemaansa. Itse olen harrastanut keskiajantutkimusta lähinnä kirjallisuus- ja kielitieteiden näkökulmasta, ja vaikka esitelmöitsijät olivatkin suurimmaksi osaksi historiantutkijoita, koin saavani monia uudenlaisia näkökohtia omaakin tutkimustani koskeviin seikkoihin.
Ilpo Koukku
Under två första veckorna i augusti kunde turisterna förvåna sig över den mängden aktivitet runt universitetskvarteren i Helsingfors: unga människor med ryggsäckar sprang härs och tvärs, sökte föreläsningssalar, datasalar och studentcaféer. Kanske någon undrade om universitetsstudierna i Finland verkligen sätter i gång redan i början på augusti. Den som hade öronen med sig märkte kanske att de flesta av dessa ungdomar inte talade ett finsk-ugriskt språk, utan de glada ropen och diskussionerna gick på engelska, spanska, italienska och många andra språk.
Det handlade inte om de finländska studerandenas iver, utan om den sommarskola som Helsingfors Universitet ordnade för universitetsstuderanden från hela världen. Från över 35 länder anlände studeranden i olika ämnen allt från scenkonst och design till iformationsbehandling och ekonomi. Sammanlagt bjöd sommarskolan, eller HSS, på elva kurser som varade mellan två och tre veckor med högklassig undervisning och mångsidiga program. Själv hade jag möjligheten att delta i kursen Cultural and Economic Assimilation in Medieval Northern Europe. Samarbetsparterna för kursen var Historiska Institutionen, Renvall Institutet och Centrum för Norden-studier vid Helsingfors universitet.
Kursen bestod av föreläsningar, arbetsgrupper och exkursioner. Vägledande teman för arbetsgrupperna var Conquest, Colonisation and Christianity, Hagiography and History, samt Urban Networks. Under sju förmiddagar fick vi njuta av inbjudna experters föreläsningar inom medeltidsforskning från Danmark, Finland, Nederländerna och Norge som även de tangerade på de tre teman . Dessa sju forskare föreläste om olika metoder och tekniker för att handskas med diverse medeltida källor. Föreläsarna hade erfarenheter av mycket olika material och olika ämnen och således fick vi elever insikt i många teoretiska och metodologiska verktyg. Det var inspirerande att se hur föreläsarnas teman och elevernas intresseområden mötte varandra. Programmets mångfald var givande och föreläsarna ypperliga. Kort kan man berätta hur FD Marko Lamberg från Jyväskylä diskuterade etnicitet i tidigmoderna samhällen med intressanta exempel av bland annat beskrivningar av den finsktalande gruppen i det svenska riket och FD Maiju Lehmijoki-Gardner, Helsingfors, presenterade olika normativa dokument och deras uppkomst främst i samband med religiösa ordnar. FD Carsten Selch Jensen, Danmark, föreläste om städernas roll i korstågsrörelsen både till Palestina och till Balticum, FD Tuomas Heikkilä, Helsingfors, presenterade manuskriptstudier och ett konkret exempel på hur jämförelse av texter kan till exempel berätta om kontakter mellan kloster och FD Anneke Mulder-Bekker, Nederländerna, valde att tala om helgon, deras liv och hur de uppfattades av sin samtid samt hur hagiografiskt material kan användas ibland för Gender Studies. FD Lars Boje Mortenson, Norge, talade om textkritik och hur viktigt det är att fråga sig varför en text kopierades eller ansågs viktig. Tyvärr kunde jag inte närvara vid FD Outi Merisalos, Jyväskylä, föreläsning om codicologi och paleografi, men jag fick höra av mina kurskamrater att de fått lära sig mycket och att föreläsningen väckt tankar.
Efter varje föreläsning presenterades en eller två av kursdeltagarnas arbetspapper. Allt som allt var vi elva deltagare från Danmark, Estland, Finland och Sverige. I nationaliteter representerades dessutom Italien. Morgonens föreläsare hade förberett kommentarer och hela gruppen bjöds att ställa frågor och ge kommentarer. Alla elva kursdeltagare var vid olika stadier av sin forskning vilket gjorde för en ännu mera givande diskussion enligt min åsikt. Vissa av oss höll just på att inrikta sig på medeltiden, medan andra redan var i slutskedet av sin doktorsavhandling. De längre hunna kunde ge resten tipps och idéer, medan de som inte kunde ens tänka sig att spika in ett datum för sin magisters examen kunde påminna om att alla texter och teorier inte kan tas förgivet utan måste ibland förklaras. Vi hade också olika uppfattningar om vad texten vi skulle presentera vid HSS skulle gå ut på och hur den skulle presenteras och behandlas. Mångfalden i ämnen, nivåer och discipliner gjorde kursen rikare.
Ingen kurs kunde vara fullständig utan exkursioner! Vi fick besöka Nationalarkiven och Helsingfors Universitetsbibliotek, och bekanta oss med deras samlingar. Av särskilt intresse för våra utländska gäster var att det finns så få medeltida källor om Finland bevarade samt Reinhold Hausens arbete för Finlands Medeltidsurkunder. För alla, så väl inhemska som utländska, var möjligheten att bekanta sig med medeltida manuskript från Universitetsbibliotekets samlingar mycket välkommen. Förutom exkursionerna i Helsingfors gjorde kursen och deltagare i Dies Medievales 2004 en dagsresa till Tallinn. Förutom själva staden med sin unika atmosfär fick vi besöka Tallinns statsarkiv och bekanta oss med valda exemplar ur dess samlingar. Särskilt de magnifika sigillen väckte intresse och beundran. En resa till Tallinn kan knappast inte vara komplett utan att äta vid den medeltidsinspirerade restaurangen Olde Hansa.
Kursen kulminerade i Dies Medievales där flera av våra föreläsare medverkade genom att dra arbetsgrupper, hålla föredrag och kommentera presentationer. Den nordiska, ja till och med internationella, atmosfären på Dies Medievales kändes som en naturlig fortsättning på HSS kursen. Trotts att många andra HSS kurser varade i tre veckor upplevde många som deltog i medeltidskursen, och jag vågar nog påstå att vi alla gjorde det, att vi fick uppleva något extra i och med Dies Medievales. Jag hoppas att det finns möjligheter till linkande kurser och samarbete även i framtiden.
Utöver det organiserade programmet hade kursdeltagarna gott om tid att bekanta sig med Helsingfors på egen hand och i mindre grupper. Både under dagarna och på kvällen över ett stop öl flöt diskussionen ivrigt. För en del var HSS första internationella sammankomsten med andra som studerar samma tidsperiod. I och med att de flesta av oss var från länder runt Östersjön verkade det som om HSS kändes som en bra början, tryggare än att åka till konferenserna i Leeds eller Kalamazoo. Våra utländska deltagare berättade att de uppskattade tiden de fick vistas i Helsingors och bekanta sig med Finland och oss finländare.
För min del, och jag vet att jag talar för alla deltagarna, skulle jag vilja tacka organisatörerna för en mycket lyckad kurs. Jag vill passa på att på mina kurskamraters vägnar speciellt tacka FM Janne Malkki för praktiska arrangemang, tålamod och ypperlig traktering.
Marita von Weissenberg
Dies Medievales- konferenssin kohokohtia oli Jarl Gallén- palkinnonjako perjantaina 13.8.2004. Palkinnon otti vastaan Bergenin yliopiston keskiajan historian professori Sverre Bagge, joka oli myös yksi konferenssin ulkomaisia pääpuhujia. Viime vuosina Baggella on ollut keskeinen rooli luotaessa Bergenin yliopiston monitieteistä keskiajan tutkimuksen yksikköä (Center for Medieval Studies), jossa pureudutaan etenkin kirjallisen kulttuurin leviämisen, historiakäsitysten ja valtionmuodostuksen problematiikkaan keskiajan Euroopan reuna-alueilla.
Baggen monitahoisen tuotannon kantavia teemoja on sydänkeskiajan kuninkuus- ja yhteiskuntakäsitysten aatehistoriallinen analyysi. Väitöskirjassaan Bagge käsitteli (norj. 1979/ engl. 1987) kristillisen kuninkuusideaalin leviämistä 1200-luvun Norjassa. Myöhemmissä tutkimuksissaan Bagge on mm. vertaillut norjalaisten kuningassaagojen suhdetta sydänkeskiajan mannermaisen historiankirjoituksen traditioihin. Pohjoismaisen tutkimuksen perinteisestä valtavirrasta poiketen Bagge ei ensi sijassa ole ollut kiinnostunut saagojen tapahtumakuvauksen todenperäisyydestä. Sitä vastoin hänen mielenkiintonsa on suuntautunut menneisyyden esittämisen tapoihin ja tekstien ideologisiin merkityksiin. Bagge on pyrkinyt tulkitsemaan saagoja suhteessa niiden kirjoitusajankohdan poliittisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin. Tuoreimmassa monografiassaan (2002) Bagge on soveltanut näkökulmaansa mannermaiseen aineistoon ja tarkastellut 900-1100-lukujen saksalaisten kronikoiden ideologisia ulottuvuuksia. Teos on monivivahteinen analyysi kuninkuus- ja yhteiskuntakäsitysten kristillistymisestä sydänkeskiajan Saksassa.
Tutkijan taipaleellaan Bagge on ollut välittämässä kansainvälisen keskiajan tutkimuksen virikkeitä pohjoismaiseen keskusteluun. Skandinaviassa Bagge on lisännyt keskiajan tutkimusta tuntemusta myös erilaisten yleisteosten välityksellä (1984, 1998, 2001). Viimeisimpänä häneltä on ilmestynyt Norjan aatehistorian keskiaikaa käsittelevä nide (2001).
Gallén- palkinnon perusteluissa korostettiin Baggen ansioita kansainvälisten tutkijatapaamisten järjestäjänä. Viimeksi on Bagge on osallistunut mm. Leedsin International Medieval Congress 2004:n järjestelyihin.
Sverre Baggen keskeisiä julkaisuja:
Den kongelige kapellgeistlighet (1976)
Den politiske ideologi i kongespeilet (1979)
Sydänkeskiaika. Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 8 (1984, myös norjaksi ja ruotsiksi)
The Political Thought of the King´s Mirror (1987)
Society and Politics in Snorri Sturluson´s Heimskringla (1991)
From Gang Leader to the Lord´s Anointed. Kingship in Sverris Saga and Hákonar Saga Hákonarsonar (1996)
Mennesket i middelalderens Norge. Tanker, tro og holdninger 1000-1300 (1998)
Da boken kom til Norge. Norsk Idehistorie. Bind I. (2001)
Kings, Politics and the Right Order of the World in German Historiography (2002)
Vesa-Matti Ovaska
