Poikkesin museossa opastetulla kierroksella. Jälleen kerran keskiaikaiset sotilaat - ja ylimalkaan kaikki aikakauden ihmiset - olivat ehtimiseen änkyräkännissä änkeämässä linnanneitojen huoneisiin, ensinmainittuja heiteltiin lakkaamatta alas linnantornin ikkunoista ja hyökkääjien niskaan satoi sontaa huussinrei'istä. Puhumattakaan sitten patsaasta, joka öisin hiipii jäätelöautomaatille. Opastuksen kohdeyleisönä oli kansainvälinen keskiajantutkijoiden ryhmä. Toivottavasti mukana oli joku, jota kiinnosti keskiajan kerronnallistaminen.

Historian popularisoinnilla on oma logiikkansa. Tieteellinen perinpohjaisuus ja "toisaalta - toisaalta" -pähkäily ei välttämättä avaudu museovieraille. Ei tutkijan tarvitse ryhtyä vuosilukupoliisiksi, mutta tuntuu tiedon haaskamiselta, että joka linnassa on samat haamut, seinään muuratut neidot ja kyynärpään jäljet ikkunalaudoissa. Tutkimus voisi tarjota museoille esimerkkejä, jotka voisivat olla sekä jännittäviä että juuri kyseisen kohteen menneisyydelle ominaisia.

Sen sijaan, että kerrottaisiin, miten barbaarisia kaikki olivat silloin ennen, aineistoksi voisi ottaa messevän valituskirjeen juuri museokohteen menneisyydestä. Sen sijaan, että puhutaan linnanherroista yleisesti, miksei kerrottaisi yhdestä paikkakuntaan liittyvästä, joka kavalsi linnan varat? Sen sijaan, että puhutaan linnanrouvista yleisesti, miksei kerrottaisi siitä, miten tietty linna pysyi saman perheen naisten vaikutuspiirissä, vaikka virkakirjeissä mainitut miehet vaihtuivat.

Muuan kollega kertoi laatineensa seurakunnalleen päivitetyn opastekstin. Joskus tuntuu siltä, että olisikin syytä tehdä tämäntyyppisiä invaasioita museoihin. Eihän sitä tarvitsisi tehdä aggressiivisena totuuden soturina, vaan voisi postittaa tietoja museoväelle: "teitä ehkä kiinnostaisi tämä tiedonpätkä kohteestanne..."

Den här gången vill jag predika om anknytningen (eller den saknande anknytningen) mellan historiska studier och muséer, speciellt när det gäller muséeguider. Man förstår väl att det är nödvändigt att skapa färgstarka bilder för muséebesökarnas behov. Men det är synd att guiderna är så ofta tvugna att använda gamla generella stereotyper. Det borde väl finnas nya studier om "riktiga" människor vars liv har varit spännande, människor som har bott i slottet eller på gården som där besökare ska guidas. Dessa studier kunde väl ge färg till guidningar. Och några av mina kollegor har verkligen valt att skriva till vissa muséer för att informera dem on nya intressanta forskningsresultat. Det är väl en idée värd att fundera över.

Invaasiota odotellessa, kevään toivotuksin, i väntan på bättre tider,

Anu Lahtinen
Glossa ry:n puheenjohtaja 2005 / Ordförande 2005

---

EVA AHL

Seminarium om medeltida glas 5.3.2005

I Finlands glasmuseum i Riihimäki ställs denna vår ut en intressant utställning över medeltida glas, Die Sammlung Karl Amendt. I samband med utställningen arrangerade därför Suomen keskiajan arkeologian seura, Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, sitt vårseminarium tillsammans med glasmuseet lördagen den 5 mars. Seminariets språk var engelska. Två tyska glasexperter deltog förutom kända finska namn: dr Ingeborg Krueger inledde seminariet med att berätta om emaljerat Muranoglas från sent 1200- och tidigt 1300-tal respektive dr Helmut Ricke presenterade själva utställningen som en avslutning på seminariet. Med i publiken fanns även självaste Karl Amendt med son. I sitt föredrag om emaljerat glas från Murano poängterade dr Krueger särskilt det faktum att nya fynd ständigt uppdagas och även gamla, “redan funna“ fragment kan få nytolkningar, vilket ständigt förändrar bilden av användningen av glasföremålen norr om Alperna under högmedeltiden. Krueger påpekade att många frågor kring tillverkningen av bägarna fortfarande är öppna. Kruegers forskning fortgår med nya frågor och synvinklar såväl i anknytning till att nya fynd publiceras i ämnet runtom Europa.

Efter det inledande föredraget av dr Krueger serverades lunch i medeltida stil i caféet. Härefter vidtog de finska experterna, som företräddes av dr Georg Haggrén, docent Markus Hiekkanen och docent Heikki Matiskainen. Haggréns föredrag behandlade medeltida och renässansglas i Finland och han inledde med en kort presentation av forskningshistoria runt temat. Under arkeologiska utgrävningar i lämningar från historisk tid tog man sällan tillvara glasfragment fram till 1980-talet, för det var allmänt taget att man inte kunde hitta medeltida glas i Finland, varför möjliga glasfragment ofta sållades bort under utforskningarna. Tack vare ett större intresse för medeltiden och nya forskningsmetoder under 1990-talet, har fynd av glasfragment ökat markant under det senaste decenniet - nytt material från medeltid och renässans har fåtts bl.a. från forskningarna i Åbo, i Aboa Vetus, och även Gammelstaden i Helsingfors. Efter introduktionen gick Haggrén närmare in på de olika typer av glas man kan finna i Östersjöområdet och exempel på fragment som hittats vid utgrävningar t.ex. i Åbo, Bjärnå eller Helsingfors. Allmänt kunde konstateras att högmedeltida glasföremål var lyxvaror få förunnade, medan tusentals fragment av glasbägare vittnar om att glas redan var betydligt vanligare på borgarnas bankettbord i de största städerna under 1500-talet, ån man kanske tidigare antagit. Det äldsta kända glasbruket i Finland låg i Nystad och fungerade några år under 1680-talet.

Markus Hiekkanen berättade om de få bevarade, och många fragmenten av målade glasfönster som funnits i våra medeltida kyrkor. De flesta fragmenten och därmed säkert även målningarna har funnits i de åländska kyrkorna, som bildar Hiekkanens äldsta daterade grupp av tre kyrkogenerationer i Finland överlag. Fragment eller rentav bevarade målningar har även hittats i kyrkor i Egentliga Finland och Nyland, vilka bildar den nästäldsta gruppen kyrkor, som även sammanfaller med högsäsongen för målade glasfönster. Den yngsta gruppen kyrkor förblev halvfärdiga vid Reformationen, och de verkar även i lag sakna glasmålningar. Hiekkanen utökade därmed tolkningen om glasmålningar, vars grund lagts av Carl Axel Nordman år 1962 i samband med ett allnordiskt projekt om medeltida glasmålningar, som påbörjats 1949. Några bevarade glasmålningar kan numera beskådas i basutställningen på Nationalmuseum i Helsingfors.

Heikki Matiskainen avslutade seminariet med att berätta om medeltida glashyttor i Europa, med exempel närmast från Tyskland. Genom att kombinera kunskap från utgrävda ugnar med historiska källor, så som skriftliga dokument och bevarade illustrationer, t.ex. ur Olaus Magnus verk, kan man så när rekonstruera en medeltida, rund glasugn av olika typ. Om hyttornas lägen skvallrar många ortsnamn i Tyskland än idag.

Seminariet avslutades slutligen med dr Rickes presentation i själva utställningen, belägen på 3:e våningen. Centralt i våningen är några vitriner med särskilt fina glasföremål, belägna, och i en stor vitrinvägg finns glas av olika typ från olika sekler under medel- och nya tiden. Föremålen var även omgivna av utställningstexter på finska, tyska och engelska samt några bilder på medeltida konstverk där bankettbord och glasföremål skönjes tydligt i teman så som instiftandet av nattvarden m.fl. Som extra rekvisita hade även ett medeltida bankettbord rekonstruerats med kopior av de utsökta glasbägarna, som numera även säljs i de flesta museibutiker i vårt land: vi kan alltså alla duka i medeltida stil vid behov. Avslutningsvis kunde man alltså konstatera att seminariet var mycket väl ordnat, lyckat, innehållsrikt och intressant.

Eva Ahl

EVA AHL

Uutta ja vanhaa P. Birgitasta

Birgitta – feminist, politiker och helgon. En antologi från Birgittajubileumsåret 2003 vid Linköpings universitet. Forums skriftserie 3. Toim. Karin Schuback. Linköping 2005. ISBN 91-85297-27-5. 128 s.

Vielä vuosia jälkikäteen voidaan korjata Birgitta-juhlavuoden satoa Ruotsissa. Linköpingin yliopisto osallistui juhlavuoteen 2003 mm. järjestämällä symposionin sekä luentosarjan, johon voimme nyt tutustua kirjallisessa muodossa. Luentosarjassa tarkoituksena oli valottaa Birgittaa monesta näkökulmasta ja haluttiin myös tarkastella pyhimystä esim. gender-näkökulmasta sekä yhdistää tutkimus kansan sivistämiseen sekä taiteelliseen luovuuteen, kirjan tekijöiden mukaan. Kirja on huolella tehty värikkäällä kuvituksella, jonka provenienssitiedot kiitettävästi löytyvät kirjan viimeisellä sivulla. Kirjan lopussa on myös informatiivinen luettelo itse kirjoittajista.

Julkaisun ensimmäisen artikkelin on kirjoittanut Birgitta-entusiasti ja suurlähettiläs Lars Bergqvist. Hän käsittelee lyhyesti Birgittaa ja naisnäkökulmaa, jossa Marian suru nähdään naisellisen myötätunnon symbolina. Bergqvist painottaa Birgittalaisten mariologiaa, jossa esikuvina oli Neitsyen uskollisuus, kestävyys ja laupeus. Tämä artikkeli sopii hyvin eräänlaiseksi toiseksi esipuheeksi siihen, mitä tuleman pitää. Seuraavassa artikkelissa Linköpingin yliopiston lehtori Renée Frangeur esittelee joidenkin tutkijoiden näkökulmia Birgittaan gender-näkökulmasta. Tosin hän tässä toistaa jonkin verran jo todettuja näkökulmia, esim. koskien näkulmaa Birgitan suhteesta Maunu Eerikinpoikaan.

Nimeä jo parikymmentä vuotta niittänyt Birgitta-tutkija ja Upsalan yliopiston tutkija, Hans Furuhagen, esittelee omassa artikkelissaan tärkeimpinä pidettyjä Birgitta-lähteitä. Hän toteaa että Birgittaan liittyneissä juhlavuosissa on yleensä nostettu Birgitta tekoineen kunniaan, joka on päinvastainen tendenssi yleiseen Weibulliaaniseen trendiin dekonstruoida poliittisia tms. henkilöitä Ruotsin historiassa. Furuhagen tarttuu myös klassisiin "Birgitta-reliikkeihin", eli Birgitan omakätisiin käsikirjoitusnäytteisiin (autografeihin) A ja B, ja esittää arvelun siitä että nämä kirjeiksi tulkitut lähteet olisivatkin vain konsepteja, jota ei varsinaisesti koskaan olisi lähetetty. Tässä Furuhagenin tulkinta eroaa vanhemmista. Seuraava artikkeli, jonka kirjoittajina ovat dosentit Hedda Gunneng (latinisti) ja Börje Westlund (kielen ja kirjallisuuden tutkija), käsittelee nimittäin klassisella tavalla Birgitan kieltä ja tekstejä, ennen kaikkea kyseisiä käsialanäytteitä A ja B. Tässä voidaan todeta vanhan tutkimusnäkökulman paluuta, mutta positiivista on että artikkeli sisältää autografien kokonaisia ja uudistettuja käännöksiä nykyruotsiksi.

Artikkeli, joka on herättänyt eniten huomiota Ruotsissa jo 1990-luvulla, on kysymys Birgitan mahdollisesta epilepsiasta. Neurologi Anne-Marie Landtblom ottaa artikkelissaan kantaa tähän ja pitää jalat rauhallisesti maassa. Birgitan tapausta käsitellään muihin tunnettuihin historiallisiin taitelijoihin ja mystikoihin (Dostojevski, Swedenborg) verrattuna ja lähteinä ovat sekä Birgitan jäännökset että Birgitan teksteissä esiintyvät kuvailut transsitiloista. On monta syytä uskoa että pyhimyksellä olisi ollut lievä epileptinen sairaus, mutta yhtä monta syytä uskoa ettei tällaista Birgitalla ollutkaan. Landtblomin tärkein argumentti on että tällaisia tutkimuksia on syytä tehdä jo neurologisen tutkimuksen etenemisen kannalta, yhtä lailla kuin siksi, että voimme miettiä ikuista ongelmaa: ottaako jumaluus meihin yhteyttä aivojemme kautta?

Linköpingin yliopiston tutkija Ingemar Lindaräng käsittelee artikkelissaan Birgitta-kuvia Birgitta-juhlavuosien näkökulmasta ja näin ollen saamme katsauksen itse juhlinnan historiaan. Artikkelin loppupuolella esiintyvät tulkinta itse vuoden 2003 juhlinnasta, on erityisen kiinnostava: suosio johtunee siitä, että Birgitta edustaa keskiaikaa, hengellisyyttä ja naisnäkökulmaa historiaan. Lindaräng toteaa myös että tämä juhlavuosi oli merkittävästi esillä mediassa ja apua saatiin teknologiasta, sähköisestä viestinnästä, mikä on merkittävä ero aikaisempiin juhlavuosiin verrattuna.

Kirjan loppupuolen artikkelit edustavat sekä vanhaa että uutta tutkimuksessa: fil.kand. ja journalisti Erik Lindberg käsittelee artikkelissaan vanhaa, tuttua teemaa: minkälainen oli Birgitan poliittinen merkitys? Artikkeli on tosiaan hyvin journalistinen rakenteeltaan sisältäen vähän häiritseviniä elementteinä "faktaruutumaisia" osuuksia ranskalisine viivoineen. Artikkelissa ei ole mitään, mitä ei olisi kuultu aiemmin, tutkimuksen 150-vuotisen historian aikana. Lindbergin eurooppalainen näkökulma on silti kiinnostavan ajankohtainen lisä ja täydentää uudempaa, tutkimushistoriallista trendiä näin ollen luoden itsessään kiinnostavaa tutkimusmateriaalia...

Kirjan viimeiset artikkelit käsittelevät gender-näkökulmaa Birgittaan. Dosentti Ruth Rajamaa tarkastelee Birgitan elämää kutsumusnäyn myötä: hänen roolia vanhatestamentillisena profeettana. Tässä Rajamaa seuraa aikanaan suomalaistutkija Birgit Klockarsin viitoittamaa tietä. Tohtori Nina Sjöberg tuo taas omassa artikkelissaan uutta näkökulmaa pyhimykseen käsitellessään Birgitan kuvaa sukupuolista, miehestä ja vaimosta. Sjöberg purkaa osin myyttiä kirkon täysin negatiiviseksi tulkitusta näkökulmasta naisiin keskiajalla ja artikkelissa saa myös katsauksen Birgitan käsityksiin sukupuolien hengellisestä tasa-arvosta.

Viimeisimpänä artikkelina on professori Ebba Witt-Brattströmin katsaus Birgittaan kirjailijana ja feministinä - teema joka nousee ajoittain Birgitta-tutkimukseen 1970-luvulta alkaen. Näin ollen voidaan lopuksi todeta, että antologiasta tosiaan saadaan sekä vanhoja että uudempia näkökulmia Birgittaa – ja ennen kaikkea kaunis synteesi vuoden 2003 Birgitta-tutkimuksen tilasta ja aiheista.

Eva Ahl

---

Mellan dop och yxa: i första korstågets fotspår

Kasteen ja kirveen välissä: ensimmäisen ristiretken jäljillä

17.4.2005

 
Glossa ry. ja Historiska föreningen järjestävät jäsenilleen yhteisen kevätretken 17.4.
 
Retki suuntautuu ensimmäiseen ristiretkeen, P. Henrikin legendaan ja maamme kirkollisen organisaation alkuvaiheisiin liittyviiin kohteisiin mm. Kokemäellä, Köyliössä, Nousiaisissa ja Koroisissa. Ensimmäisen ristiretken historiaan ja retkikohteiden tuntemukseen johdattelevat prof. Thomas Lindkvist (Göteborg), prof. Jyrki Knuutila (Helsinki), dr. John Lind (University of Southern Denmark), Fil. lic. Rainer Knapas (Svenska litteratursällskapet i Finland), Fil. mag. Derek Fewster (Helsingfors) ja Fil. mag. Eva Ahl (Helsingfors).

Liikkeelle lähdetään 17.4. kello 08.00 Fennian pysäkiltä Helsingistä.
Retkimaksu 10 e/hlö. maksetaan lähdettäessä.
Sitovat ilmoittautumiset Jesse Keskiaholle (jesse.keskiaho@helsinki.fi / 050-5381729) perjantaihin 8.4. mennessä.

Glossa ry. och Historiska föreningen anordnar en gemensam vårutfärd för sina medlemmar 17.4.

Resan riktas till orter med anknytning till det första korståget, S. Henrikslegenden och de första skedena av den kyrkliga organisationen i vårt land, bl.a. till Kokemäki, Kjulo, Nousis och Korois. Prof. Thomas Lindkvist (Göteborgs universitet), prof. Jyrki Knuutila (Helsingfors universitet) och dr John Lind (University of Southern Denmark) presenterar det första korståget och utfärdsmålens historia tillsammans med fil.lic. Rainer Knapas (Svenska litteratursällskapet i Finland), fil.mag. Derek Fewster (Helsingfors) och fil.mag. Eva Ahl (Helsingfors).

Vi startar 17.4. kl. 08.00 från hållplatsen vid Fennia vid Järnvägstorget i Helsingfors.
Avgift 10 e/person betalas på plats.
Bindande anmälning till Jesse Keskiaho (jesse.keskiaho@helsinki.fi / 050-5381729) senast fredag 8.4.2005.

---

GENDER, ECSTASY & IDENTITY:

Creation, Disruption, Transformation

The Gender and Medieval Studies Conference 2006 seeks to explore the relationship between Gender, Ecstasy and Identity within the medieval context. We would like to invite proposals for papers of 20 minutes that approach how feelings of ecstasy create, disrupt or transform notions of medieval gender and identity. We encourage a broad interpretation of the term ‘ecstasy’ as any experience – religious, sexual, artistic, hysterical etc. – that temporarily suspends the subject’s self-possession within his/her physical or social body. We welcome abstracts of 250 words that demonstrate both a critical engagement with current gender debates in medieval studies and an examination of any aspect of the intersection between gender, ecstasy and identity.

Some suggested questions that papers might address are: What effect does ecstasy have on the individual or collective body and its corresponding identity?  Where can the line be drawn between physical and spiritual ecstasy in medieval representations of ecstatic experience: visual, aural, oral or literary? Does ecstasy blur the boundaries between gender and status identities within medieval society? How are text and textuality important to the construction of gender, identity and ecstasy? How can gender and sexual identities be read as text, subtext and intertext within an ecstatic framework? How did symbolic structures of ecstasy, gender and identity affect the life of ordinary medieval people? How did ecstasy and gender affect local and regional identities? How did ecstasy affect personal and communal understandings of faith, gender and identity?

Keynote Speakers:
William Burgwinkle, King’s College, Cambridge
Robert Mills, King’s College, London

Please send all abstracts in the body of an email to the conference organizer,
María-Kristina Pérez: mkp24@cam.ac.uk, by 1st August 2005.

The registration deadline for accepted speakers will be 1st October 2005.
Any further questions should also be addressed to the conference organizer.

Keep an eye on our website: www.medievalgender.org.uk !