  |
|
|
Ensi vuodestakin on tulossa vilkas elokuun konferensseineen (Regional Variations of Matrimonial Law and Custom in Europe, 1150-1650, 3-5.8.2006), kesäkouluineen ja tietysti lyömättömine Dies Medievales -tapahtumineen. Vuonna 2007 häämöttää Agricolan juhlavuosi, jolloin Glossallakin on epäilemättä sanansa sanottavana reformaation suuren kertomuksen suhteen. Jos haluat osallistua ja vaikuttaa näihin ja moniin muihin tulevaisuudennäkymiin, paras tapa olisi ilmoittautua ensi vuoden hallituspaikoille tai mahdollisiin toimikuntiin.
Hyväksi lopuksi bongaushavainto nettimaailmasta. Suomen keskiaikaisten lähdejulkaisujen nettipaloja tarjoavaa Diplomatarium Fennicumia on aina välillä saanut metsästellä Googlen kanssa. DF on ollut milloin carnacin, milloin litteratursällskapetin suojissa. Viimeisin havainto on, että tietokanta on siirtynyt takaisin kansallisarkiston huomaan. Se on myös vaihteeksi saatavissa molemmilla kotimaisilla, muuten tarjotut hakuvaihtoehdot ovat niukentuneet joka muutoksen yhteydessä. Tunnistakaa siis etsikkoaikanne ja käyttäkää ahkerasti osoitetta http://vesta.narc.fi/df/, ennen kuin on myöhäistä.
Toimeliasta syysaikaa!
Glossa rf. har varit aktiv under sommaren också – i juli planerade föreningen en invasion till Leeds IMC med flera sessioner. Och när Du läser denna tidskrift hittar ni väl information om framtidens aktiviteter. Konferenser, internationella kontakter – men också mysiga små möten m.m. Vill Du arbeta för en ljus framtid så anmäl Dig gärna till Glossas styrelse eller till någon av våra arbetsgrupp!
Till sist ett meddelande: Diplomatarium Fennicums underbara resor fortsätter. Från Carnac till Litteratursällskapet, från Litteratursällskapet till Vesta. Nu kan databasen alltså hittas på http://vesta.narc.fi/df/ – använd den nu innan den försvinner igen...!
Hösthälsningar,
Anu Lahtinen
Jatko-opiskelijoiden tutkimusaiheet keskittyvät englantilaisiin aiheisiin (kuten minunkin) anglosaksisen ajan arkkitehtuurista myöhäiskeskiajan runouteen, ja lisäksi viikinkitutkimuksen ja varhaisemman keskiajan saksalaisen historian ja kulttuurin kanssa työskentelee useampi väitöskirjan tekijä. Englantilaisten ohella täällä työskentelee ennen muuta amerikkalaisia ja kanadalaisia, mutta kollegojeni piiriin kuuluu yhtäkaikki pari saksalaista sekä meksikolainen, portugalilainen, uusseelantilainen ja taiwanilainen keskiajan jatko-opiskelija. Toiminta on vireää; eri alojen tutkimusryhmiä on useita (arkkitehtuurin, taiteen, uskonnon, runouden, romanssien, sukupuolten, ruokakuntien, viikinkien, Saksan, vanhan englannin ja Middle Englishin tutkijoille kaikille omansa) ja vierailevien tutkijoiden esitelmiä on useita niin, että lähes joka arki-ilta kiinnostuneille on tarjolla jotakin. Lisäksi tutkimuskeskus on vuoden mittaan järjestänyt tai ollut osallisena useassa täällä pidetyssä konferenssissa, ja tätä kirjoittaessa edessä on ensi viikonlopun Yorkin ja Norwichin jatko-opiskelijoiden yhteisseminaari – tänä vuonna Norwichissa. Englannin toisen keskiajantutkimuskeskuksen, läheisen Leedsin suuri vuotuinen kansainvälinen keskiaikakonferenssi (Leeds International Medieval Conference, IMC, joka on keskiajantutkimuksen suurimpia) on edessä heinäkuussa. Keskiajantutkijoiden yhteisö tulee täällä kyllä tutuksi, ja oma asettuminen verkoston osaksi toteutuu monin sitein.
Terveisiä Yorkista
Keskiajantutkimuskeskus sijaitsee King’s Manorissa, Yorkin kuninkaankartanossa, mutta nimi kertoo vasta talon myöhemmistä vaiheista. Rakennus valmistui alun perin 1200-luvulla Pyhän Marian luostarin apotin asunnoksi – tai palatsiksi, riippuu katsantokannasta. Tämän vanhan luostarin yläkerrassa olen tätä vuotta työskennellyt yhdessä muiden jatko-opiskelijoiden kanssa. Asun keskustassa, Pyhän Marian luostarinmuurin kupeessa, ja kävelymatka tutkimuskeskukseen Yorkin museopuutarhojen läpi ei ole muutamaa minuuttia pidempi. Sen varrella 1100-luvulla rakennettu Pyhän Olavin kirkko lähes alkuperäisessä asussaan sekä Pyhän Marian luostarin rauniot – itse asiassa museopuutarhat kattavat melko täsmälleen keskiaikaisen luostarialueen. 1000-luvulla perustettu benediktiiniläisluostari oli keskiajan Englannin suurimpia ja kasvoi kaupungiksi kaupungin vieressä, kuten sanonta kuuluu. Työpäivän miljöö saattaa olla tässä: koti, museopuutarhat luostarinraunioineen sekä King’s Manor. Saatan viettää useita päiviä kirjaimellisesti lähes poistumatta vanhalta luostarialueelta, koska koti on kuitenkin aivan muurin vieressä. Koska työskentelen usein pikemminkin iltamyöhään kuin aamuvarhaisesta, ovimiesten kanssa olen tullut tutuksi. ”I was expecting the Finnish gentleman”, kollegalleni todettiin kerran, kun ovimies tuli iltasella tarkistamaan josko työhuoneessa vielä on joku vai ovatko valot vain unohtuneet päälle, ja oletti löytävänsä sieltä jos jonkun, niin minut.
Vieraannunko täällä nykypäivän todellisuudesta, tutkien keskiaikaa keskiaikaisessa ympäristössä, sosiaalisen elämän keskittyessä muihin keskiajantutkijoihin? – Aivan varmasti ajoittain. Toisaalta turisteja tapaa päivittäin; itse asiassa heitä pitää välillä väistellä, ja välillä myös tutkimuskeskuksen pihalla, joka yhtenä keskeisenä historiallisena rakennuksena on samalla yksi kaupungin turistinähtävyyksistä. York kokonaisuudessaan on Lontoon jälkeen Englannin suosituin turistikohde – jota en kyllä tiennyt tänne tullessani… Turistikohteita ovat ennen muuta Yorkin katedraali Minster, suurin goottilainen katedraali Italian ulkopuolella, joka valmistui 1400-luvun puolivälin jälkeen 250 vuotta kestäneen rakennustyön päätteeksi. Minsterin käsittämättömät mittasuhteet ja valtavat, yksityiskohtaiset lasimaalaukset saavat tajuamaan mitä ”Jumalan asuinsija maan päällä” onkaan voinut tarkoittaa. Kaupungin alueella, säilyneen keskiaikaisen kaupunginmuurin sisäpuolella tai välittömässä läheisyydessä, on kirkkoja kaiken kaikkiaan nelisenkymmentä, niistä 15 keskiaikaisia. Näistä erityisen vaikuttava on Ousen etelärannalta löytyvä 1400-luvulla rakennettu kaikkien pyhimysten kirkko, jonka lasimaalaukset ja puukaiverrukset autenttisena säilytetyssä ympäristössään vievät sanojen tuolle puolen. Paikka on harras ja käsittämättömän kaunis, hyvin toisenlainen kuin Minsterin mittasuhteet ja kaiken paljous. Kirkko antoi tutkimuskeskuksen teatteriryhmän Lords of Misrule esittää keskiaikaisen joulunäytelmän siellä, alkuperäisissä puitteissaan (onko Middle Englishiä vaikea puhua ja puhuttuna ymmärtää? – Kyllä vaan). Kaupungin historian mittavuus jää toki jälkeen esimerkiksi useista Välimeren alueen kaupungeista, mutta kun kotikaupunkini perustettiin, se Suomen vanhin, täällä oli joka tapauksessa siinä vaiheessa historiaa takanaan kaupunkina pidempään kuin kotikaupungillani tänään. Keisari Konstantius kuoli täällä vuonna 306, jonka jälkeen täällä Rooman valtakunnan pohjoisessa keskuksessa Ebocarumissa julistettiin keisariksi Konstantinus, Rooman valtakunnan viimeinen yhdistäjä ja Konstantinopolin perustaja. Roomalaisten linnoituksen säilynyt kulmatorni on työmatkani varrella museopuutarhojen laidalla. Viikinkiaikaisen Jorvikin menneisyys on myös läsnä kaupunkikuvassa – joskaan ei varsinaisen autenttisesti, mutta kyllä tarkasti dokumentoituna. Sitten on tietysti Yorkin linna; Vilhelm Valloittajan 1000-luvulla rakennuttama Clifford’s Tower vieressään uutena aikana rakennettu ”linna” – entinen vankila, nykyään Yorkin linnamuseo.
Sosiaalisen elämän puitteina vapaa-aikana toimivat ennen muuta pubit, niitä on kaupungissa yli kolmesataa. Vanhimmat ovat toimineet yhtäjaksoisesti samassa paikassa – aivan – keskiajan lopulta lähtien. Mitä muuta tehdä kuin tehdä keskiajantutkimustyötään, kokea keskiaikaista kaupunkia ja ajoittain viettää sosiaalista elämää (lähes) keskiaikaisissa pubeissa? Heh: olemme jatko-opiskelijoiden kesken perustaneet Medieval Cinema Clubin, jossa katsomme viikoittain ainoastaan keskiaika-aiheisia elokuvia… Mutta koko elämä ei tietenkään voi olla keskiaikaa. Lähin suurempi city on Leeds, paikallisjunalla pääsee ja yöjuniakin tulee takaisin ainakin viikonloppuisin. Lontooseen pääsee varsin kätevästi, suora ja nopea rautatieyhteys vie sinne kahdessa tunnissa (välimatka on suunnilleen sama kuin Helsingillä ja Jyväskylällä). Mitäpä muuta? Ilman sateenvarjoa olen pärjännyt ihan hyvin, aleja ja bittereitä juon kun täällä kerran olen, mutta Fish and Chipseihin en koske – aasialaisten keittiöiden tarjontaa on onneksi riittämiin. Täältä tähän, – Tom.
Oli miten oli, Leedsin yliopiston International Medieval Congress on keskiajantutkimuksen saralla vuosittain Euroopassa järjestettävien konferenssien joukossa suurin ja kaunein. Heinäkuun toisella viikolla kampuksen unelias kesähorros keskeytyy, kun vajaat puolitoistatuhatta medievistiä kerääntyy nuuhkimaan tutkimuksen uusia tuulia, esittelemään tutkimustuloksiaan ja tapaamaan toisiaan. Keskiajantutkijoista historioitsijat ovat enemmistönä, mutta teologia, arkeologia ja kirjallisuustiede ovat perinteisesti olleet edustettuina. Vaikka konferenssilla on vuosittain vaihtuva erityisteema, ohjelmaan hyväksytään tutkimuspapereita myös varsinaisen aihepiirin ulkopuolelta. Hyvä niin – enpä ole muissa konferensseissa päässyt mukaan ampumaan trebuchetilla superpalloa seinän läpi, vahingossa tosin.
Verrattuna amerikkalaiseen vastineeseen, Kalamazoon International Congress on Medieval Studies –konferenssiin, IMC on tieteelliseltä anniltaan tasalaatuisempi ja seulaltaan tiukempi. Konferenssin tunnelma on silti erittäin vähän hierarkkinen, joten mikäli suinkin saa suunsa auki ulkomaankielellä, Leedsissä on mahdollisuus solmia tuttavuuksia tutkimuksen kärkinimien kanssa.
IMC:n hyviin puoliin kuuluu lisäksi ammattitaitoinen järjestelytoimikunta, jonka ansiosta asiat rullaavat ja konferenssin oheistuotteina järjestetään retkiä, konsertteja, keskiaikaisten ruokien maisteluja ja muuta mukavaa. Leeds sinänsä on läpeensä tylsä teollisuuskaupunki, jonka taannoinen leiskautus eurooppalaisen actionin myrskyn silmään jää toivottavasti ainutlaatuiseksi konferenssikokemukseksi.
Glossa ry. järjesti IMC:n tämänvuotiseen “Youth and Age” –teemaan liittyen kaksi istuntoa, joiden aihepiirinä olivat juhlavuottaan viettävä Suomen kirkko ja Suomen kristillistyminen. Istunnossa “850th Jubilee of the Finnish Church I. Approaches to Northern Sainthood” TM Päivi Salmesvuori käsitteli Pyhää Birgittaa ja uskontoon pohjautuvaa vallankäyttöä esitelmässään “How to Study Saints and Power. St. Birgitta of Sweden as Case-Study”. FM Eva Ahl esitteli keskiajan arkeologian oppitradition kehitystä aiheenaan “Seeking Sainthood Underground. Aspects of the History of Monastic Archaeology in Finland”. Istunnon puheenjohtajana toimi intendentti Helena Edgren Museovirastosta.
Istunto “850th Jubilee of the Finnish Church II. Relics – Medieval and Modern.” Käsitteli Piispa Henrikin keskiaikaista ja modernia asemaa Suomessa. FM Sofia Lahti puhui Henrikin keskiaikaisista reliikeistä esitelmässä “To See St. Henry. The Martyr Saint of Finland Represented in his Material Cult” ja TL Olli Hallamaa käsitteli Henrikin reliikkien myöhempiä vaiheita otsikolla “The Case of a Forearm and the History of Western Christendom in Finland”. FM Sini Kangas vertaili Henrikin perimätiedon yhteyksiä keskieurooppalaisiin sankarilauluihin esitelmässä “Chanson de geste and the Tradition of St. Henry of Finland, Crusader Bishop”. Istunnon puheenjohtajana toimi professori Christian Krötzl Tampereen yliopistosta.
Vuonna 2006 IMC:n teemana on “Emotion and Gesture”. Call for papers avoinna 31.8.2005 asti yksittäisille esityksille, istunnoille kuukautta myöhempään. Lisätiedot http://www.leeds.ac.uk/imi/imc/imc2006/propinfo.htm
Sini Kangas
Tutkija, Historian laitos, HY.
Symposium alkoi perjantaina klo. 9.30 koordinaattori Jesse Keskiahon pitämillä tervetuliaissanoilla. Sen jälkeen aloitimme ensimmäisen istunnon, joka kesti kello 12. saakka. Ensimmäisen istunnon aiheena olivat ristiretket ja kristillistyminen. Ensimmäisenä puhujana oli prof. Jussi-Pekka Taavitsainen joka kertoi kristillistymisen näkymisestä arkeologisissa löydöissä Suomessa ja Skandinaviassa. Toisena ääneen pääsi prof. emer. Mauno Jokipii, joka esitelmöi ensimmäisestä ristiretkestä, Jokipiin esitelmä perustui pitkälti hänen aikaisempaan artikkeliinsa. Esitelmässään Jokipii puolusti voimakkaasti ensimmäisen ristiretken historiallisuutta. Ensimmäisen istunnon päätti prof. Jukka Korpela esitelmöimällä Karjalan ja Itä-Suomen kristillistymisestä keskiajalla. Henkilökohtaisesti pidin Korpelan esitelmää eräänä Symposiumin parhaista, koska se toi esille Itä-Suomen vahvat yhteydet Novgorodiin ja Pohjois-Venäjään. Kyseessä on aihepiiri, jota monet suomalaiset tutkijat ovat pyrkineet vähättelemään ja laiminlyömään sen tutkimisen kokonaan. Istunnon päätteeksi Tuomas Heikkilä kommentoi esitelmiä. Lounastauon jälkeen aloitimme klo. 13.30 toisen istunnon, jossa käsiteltiin Suomen kristillistymistä pohjoismaisessa kontekstissa. Sen aloitti Göteborgin yliopiston professori Thomas Lindkvist, joka esitelmöi Ruotsin poliittisesta tilanteesta 1100-luvun puolivälissä. Toisena puhui Suddanske Universitet:in tutkija dr.phil. John Lind. Hänen mielenkiintoinen esitelmänsä käsitteli tanskalaisten ristiretkiä Suomeen ja hän esitti monia kiinnostavia teorioita tanskalaisretkien syistä. Toisen istunnon viimeinen puhuja oli dos. Tuomas M. S. Lehtonen esitelmällään pyhän Henrikin ja Eerikin legendoista ja niiden tyylistä ja tarkoituksesta. Lehtosen esitelmä piirsi selkeän kuvan kuinka, legendat olivat täynnä topoksia ja kuinka niiden avulla pyrittiin luomaan ideaalista kuvaa pyhimyksistä. Istunnon päätti Jukka Korpelan kommentti esitelmistä. Kahvitarjoilun jälkeen aloitimme kolmannen istunnon, jossa käsiteltiin kristillistymiselle myöhemmin annettuja merkityksiä. Istunnon aloitti FM Derek Fewster joka puhui pakanuudelle annetuista kansallisista merkityksistä. Derekin esitelmä oli erinomainen ja viihdyttävä, vaikka temppuileva diaprojektori aiheuttikin omat kommelluksensa. Esitelmä herätti paljon ajatuksia, etenkin Derekin esittelemät 30-luvulla kirjoitetut seikkailukirjat, joissa sankarilliset suomalaispakanat taistelivat pahoja ruotsalaisia vastaan. Derekin esitelmää seurasi folkloristiikan professori Pertti Anttosen esitelmä, joka käsitteli Suomen kristillistymistä tragediakertomuksena. Hän kertoi kuinka Lalli muuttui suomalaisten mielissä pyhimyslegendan roistosta, Kullervon kaltaiseksi, traagiseksi sankariksi. Päivän viimeisen kommentin esitti Tuomas M. S. Lehtonen. Päivä päättyi Valoisa keskiaika -palkinnon jako tilaisuuteen. Glossa myönsi palkinnon prof. Jukka Korpelalle ansioituneesta Itä-Suomen ja Kiovan Rusin keskiajan tutkimuksesta.
Toisen päivän ensimmäinen istunto käsitteli arkeologiaa ja kristinuskoa. Ensimmäinen istunto alkoi 10.15 ja päivän ensimmäisen esitelmän piti FM Eva Ahl. Evan esitelmän aiheena oli Naantalin birgittalaisluostariin tehdyt kaivaukset. Toisen esitelmän piti FT Georg Haggrén puhuen Länsi-Uudenmaan asuttamisesta. Kommentaattorina toimi Jussi-Pekka Taavitsainen. Lounastauon jälkeen jatkoimme klo. 13.30 tällöin aiheena oli pyhän Henrikin kultti. Istunnon aloitti dos. Tuomas Heikkilä, joka kertoi parhaillaan työn alla olevasta tutkimuksestaan pyhän Henrikin legendan käsikirjoitusten parissa. Heikkilän esitelmä tarjosi ainutlaatuisen näkökulman käsikirjoitustutkimukseen, sillä harvoin kukaan vaivautuu esittelemään yksityiskohtaisesti käyttämiään tutkimusmenetelmiä. Istunnon toisen esitelmän piti FM Sofia Lahti, joka puhui Henrikin pyhäinjäännöksistä. Istunnon päätti yliass. Christian Krötzlin kommentti. Kahvitauon jälkeen aloitimme symposiumin viimeisen istunnon, joka myös käsitteli Henrikin kulttia. Ensimmäiseksi puhui dos. Helena Edgren. Hänen esitelmänsä kertoi pyhän Henrikin ikonografiasta ja kuinka piispoilla Maunu I ja Maunu II Tavast oli keskeinen rooli Henrikin kultin kehittämisessä ja vakiinnuttamisessa. Symposiumin viimeisen esitelmän piti prof. Ilkka Taitto, joka puhui pyhän Henrikin liturgiasta ja kuinka suuri määrä on olemassa Henrikiin liittyvää liturgista materiaalia. Istunnon päätti prof. Jyrki Knuutilan kommentti.
Mielestäni symposium oli erittäin onnistunut ja kaikki esitelmät olivat mielenkiintoisia. Kahden päivän uuvuttavan istumisen jälkeen olikin mukava lähteä sunnuntaina rentoutumaan Glossan kevätretkelle, jonka Glossa ja Historiska föreningen järjestivät yhdessä. Retki suuntautui kohti pyhän Henrikin legendan historiallisia tapahtumapaikkoja ja erityisen ilahduttavaa oli nähdä myös monia esitelmöitsijöitä mukana reissussa, mukaan lukien molemmat pohjoismaiset esitelmöitsijät.
Olli-Pekka Kasurinen
Konferesen Gender in Early Modern Culture anordnades i maj 2005 och öppnades högtidligt av professor Juha Sihvola i Vetenskapernas Hus i Helsingfors. Konferensens kända namn var professor Kate Lowe från Storbritannien, som höll en intressant inledning till forskning av italienska nunnekloster. Hennes forskning rörde sig kring två venetianska kloster, där kvinnorna tävlade för makt och prestige från såväl staden som kejserligt håll: strategierna förefaller ha varit mycket medvetna. Lowes föredrag presenterade så hennes forskning om nunnekrönikorna i 1400-talets Italien utkom år 2003.
Förutom föredrag kring 1600- och 1700-talens kroppskultur och synen på kvinnan både utgående ur klubbar, brev eller encyklopediska medicinska verk, presenterades även en rad forskning som berör medeltiden eller 1500-talet. Även mansforskningen representerades i Liisa Lagerstams föredrag om manliga aristokrater på 1600-talet och Anu Korhonens forskning kring maskulinitet i texter om kärlek. Docent Päivi Pahta från Helsingfors universitet presenterade sitt projekt kring genus och reproduktion i tidiga engelska texter. Denna typ av källor har inte varit intressanta för forskningen förrän under de senaste 20 åren, men Pahta som berört dylika texter tidigare, har nu gett sig in på astrologiska och teologiska texters syn på kvinnligt och manligt och de definitioner som även ges i t.ex. tidigmoderna läroböcker för barnmorskor. Andra intressanta föredrag hölls av doktorand Anu Lahtinen från Åbo, som presenterade 1500-tals adelskvinnornas nätverk belysta ur brev och docent Mia Korpiola från Helsingfors, som talade om legala strategier för kvinnors arv och förhållande till samt införskaffning av egendom, t.ex. gods.
Kön och kunskap – i Åbo
Som en avslutning på sommaren, i augusti, hölls det VIII Nordiska kvinnohistorikermötet under temat ”Kön och kunskap” denna gång i Åbo, Finland. Bland organisatörerna utmärkte sig Glossas Anu Lahtinen, som under de tre senaste åren planerat tillställningen – som lyckades enligt alla konstens regler! Eminenta och välkända huvudtalare var Karen Offen från USA, brittiska professorerna Liz Stanley från Edinburgh, professor Clare Midgley från London och doktor Katriina Honkanen från Åbo Akademi, Finland. Föreläsningarna, som berörde metod och aktuella frågor inom en vetenskap i förändring, var även starkt förankrade i talarnas forskning, vilket ledde till mycket fruktsamma paneler och diskussioner i dialog med publiken, nära 200 män och kvinnor med intresse för genushistoria. Teman som diskuterades under de parallella sessionerna var även mycket givande, inspirerande och intressanta: Foucault och kvinnohistoria, historiebruk, kvinnor inom eller utanför det akademiska, kolonialistiska vs. postkoloniala synvinklar, genusperspektiv på barndomens historia, marginaliserade kvinnors röst i historien etc.
Under konferensen anordnades även givande program: mottagning i stadshus med konsert och kvällsfest i ”Arken” med traditionellt program, dvs. de olika nordiska ländernas spexvisningar. Konferensen avslutades även soligt med en exkursion till Nådendal, med blick på birgittinerkyrkan och rundvandring i hamnen, samt en fantastisk middag vid havet. Full av inspiration, nya idéer i bakfickan och med nya forskarnätverk kan man nu lyckligt återvända till forskarvardagen och höstterminen 2006.
FM Eva Ahl
http://www.cambridgeilluminations.org/
Esilla on yli 200 kasikirjoitusta, mm. ns. Gospels of St Augustine
(500-luvulta) ja monta lehtea asken hankitusta Macclesfield Psalterista (n.
1330). Verkosta loytyy virtuaalinayttely ja kuvia kasikirjoitusten
valmistustekniikoista, seka tietoja kokouksesta (8-10.12.):
http://www.crassh.cam.ac.uk/events/2005-6/camilluminations.html
