Glossan syntyhistoria
Oli lokakuinen ilta vuonna 1995 muistaakseni jossain pienessä ravintolassa Trabetzontissa Turkin Pohjoisrannikolla. Oli taas illallisten aika yhteispohjoismaisessa bysantinistiikan alan jatko-opiskelijoiden opintomatkalla, mutta väsyneenä jo viikon kestäneeseen yhteispohjoismaiseen kanssakäymiseen kolme meistä suomalaisista osanottajista oli istahtanut vähän sivulla olevaan pöytään. Allekirjoittaneen lisäksi pöydän ääressä olivat Mika Hakkarainen ja Markku Nikulin. Keskustelimme sitä ja tätä puolitieteellisistä asioista, ja puheenaiheeksi tuli myös se, miten tähän asti keskiajantutkimus on jakautunut läntiseen ja itäiseen (bysantinistiikan) lohkoon, jotka harvoin tietävät toistensa asioista paljoakaan, ikään kuin rautaesirippu olisi myös jakanut Euroopan keskiajantutkimuksen kahtia. Toinen ongelma, jonka Mika Hakkarainen toi esille, oli että Suomessa, varsinkaan Helsingin yliopistolla, ei yrityksistä ja ideoista huolimatta vielä siihen aikaan ollut mitään toimivaa keskiajan tutkimuksen kokonaista opetusohjelmaa. Illan mittaan keskustelu tuli yhä innokkaammaksi, ja ilmaan tuli heitettyä ajatus, että eikös asialle nyt voisi lopulta tehdä jotain, jos vähän yrittäisi ja olisi aktiivinen. Ainakin voisi yrittää selvittää asiaa ja tarkastella mahdollisuuksia. Päätimme siis Suomeen palattuamme yrittää kerätä joitakin alan nuoria tutkijoita keskustelemaan ideasta ja siitä, olisiko mahdollista yrittää saada aikaiseksi keskiajan tutkimuksen opetusohjelma Helsingin yliopistoon.
Sanottu ja tehty. Marraskuun viimeisenä päivävnä 1995 saatiin kerättyä kahdeksan tutkijaa ensimmäiseen tapaamiseen kahvila Engelin takahuoneesseen. Pari muuta kokousta seurasi ja aikaiseksi saatiin hahmotelma ja ehdotus keskiajantutkimuksen poikkitieteelliselle opetusohjelmalle Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan.
Mika Hakkarainen oli jo aluksi ehdottanut, että opintokokonaisuusidean tueksi olisi hyvä perustaa yhdistys, joka pystyisi paremmin viemään asioita eteen päin, ja jolla olisi enemmän painoarvoa kuin ryhmällä yksittäisiä nuoria tutkijoita. Myös tätä ideaa tuettiin, ja rinnakkain opintokokonaisuusehdotuksen työstämisen kanssa valmisteltiin myös uuden yhdistyksen perustamista. Niinpä jo helmikuun 16. päivänä 1996 pidettiin Glossan perustava kokous. Allekirjoittanut sai kunnian toimia yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtana noina jännittävinä alkuvuosina.Uuden yhdistyksen nimikysymys oli tietenkin tuottanut jonkinlaista tuskaa. Koska perusideana oli mahdollisimman laaja ja kokonaisvaltainen keskiaikanäkemys, joka voisi kerätä saman katon alle koko Eurooppaa koskevaa keskiaikatutkimusta, haluttiin keksiä nimi, joka toimisi sekä latinaksi että kreikaksi. Muistaaksen se lopulta oli Derek Fewster, joka keksi Glossa-nimen, joka siis täytti tämän vaatimuksen ja samalla symboloi hyvin keskiaikatutkimusta. Kun sitten pari vuotta myöhemmin (vuoden 1998 alusta) alettiin toimittaa jäsenlehteä oli tietenkin luonnollista antaa tälle nimen Glossae.
Helmikuun 1996 aikana jäseniksi tietenkin liittyivät ne noin 15 alkuinnokasta nuorta tutkijaa, jotka jo olivat tavalla tai toisella olleet mukana opintokokonaisuuteen liittyvissä keskusteluissa ja suunnittelutyössä. Tässä ihan alkuvaiheessa mukana olleet ja jäseniksi liittyneet olivat mm. Julia Burm, Mika Hakkarainen, Tuomas Heikkilä, Arja Karivieri, Dan Lindholm, Samu Niskanen, Marianna Niukkanen, Karim Peltonen, Mikko Piippo, Heikki Saros, Erkki Sironen, Hanna-Riitta Toivanen, Ville Vuolanto, ja Johanna Vuolasto. Yhdistys kasvoi nopeasti, lisää jäseniä tuli jatkuvasti, ja jo vuoden lopussa sillä oli 64 jäsentä. Samanaikaisesti tapahtui nopeaa kehitystä opetusohjelman suhteen.
Alunperin ajateltiin, että neljä laitosta Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa voisivat osallistua keskiajan opintokokonaisuuteen, ja suunnattiin ehdotus historian, arkeologian, taidehistorian, ja klassillisen filologian laitoksille. Jo huhtikuussa 1996 ryhmän kehittämä suhteellisen yksityiskohtainen ehdotus 40 opintoviikon sivuainekokonaisuudeksi lähetettiin kyseisille laitoksille sekä yliopiston rehtorille ja humanistisen tiedekunnan dekaanille. Tämän jälkeen ehdotus sai levätä kesän yli, mutta heti syksyllä keskustelu nostettiin taas esille. Professori Matti Klingeä pyydettiin idean mentoriksi, ja ensimmäisten yliopiston laitosten välisten keskustelujen kokoonkutsujaksi. Ensimmäinen yliopistolla käyty kokous oli 18.12.1996 ja tällöin oli mukana jo kuusi laitosta.
Tämän jälkeen kivet alkoivat pyöriä itsestään ja syntyi eräänlainen maanvyöry. Yhtäkkiä kaikki laitokset, joilla oli vähänkin keskiaikaan liittyvää aihetta, halusivat osallistua ja olivat melkein närkistyneet koska heitä ei oltu otettu huomioon jo aikaisemmiin suunnittelussa. Keskiajantutkimuksen opintokokonaisuudesta oli tullut suosittu ja kaikki halusivat olla mukana hankkeessa. 11.2.1997 pidetyssä kokouksessa jo kymmenen laitoksen edustajat olivat läsnä, kuten myös yliopiston opetussihteeri ja usea alan tutkija. Nyt paljon laajempi laitosedustus tietenkin nostatti kritiikkiä Glossan alkuperäissuunnitelmaa kohti, joka huomioi vain neljän laitoksen opetusta suunnitelmassaan. Mutta ehdotusta kuitenkin pidettiin tarpeeksi hyvänä alustana jatkokehittelyä varten. Tässä helmikuun kokouksessa valittiin johtoryhmä opintokokonaisuudelle, jonka tehtävänä oli laatia mahdollisia kursseja ja tehdä kirjallinen ehdotus humanistiselle tiedekunnalle opintokokonaisuuden perustamisesta. Opetusohjelman kehittäminen siirtyi periaatteessa tästä eteenpäin pois Glossalta yliopistotyöryhmän käsiin. mutta tärkeintä oli että prosessi oli lähteneet käyntiin ja pyörät näyttivät nyt pyörivän omaa vauhtiaan. Glossa oli joka tapauksessa koko idean alkuunpanijana heti yhdistyksen alkuvaiheessa osoittanut olevansa varteenotettava tekijä, jota alettiin huomata ja huomioida yliopistoympyröissä.
Ehtiäkseen mukaan syyslukukauden lukuvuoden 1997 - 1998 opintovaatimuksiin keskiajantutkimuksen opitokokonaisuusehdotus oli jätettävä tiedekunnalle viimeistään 10.3.1997. Meidän glossalaisten ihmeeksemme asia meni helmikuisen kokouksen jälkeen hurjaa vauhtia eteen päin, ja opetuskokonaisuus saatiin alustavasti käyntiin jo syksyllä 1997, eli alle kaksi vuotta idean alkuun panneesta alustavasta keskustelusta pienessä hämärässä turkkilaisessa ravintolassa.
Tietenkin opetusohjelman kanssa seurasi paljon syntykipuja, eikä se ehkä toteutunut niin kuin olimme juuri syntyneen Glossan puitteissa toivoneet ja haaveilleet, mutta ainakin se syntyi. Koko prosessi antoi hienon tunteen siitä että kyllä asioita voi saada aikaiseksi, jos vain viitsii olla aktiivinen ja tehdä työtä niiden puolesta. Itsestään tietenkään ei mikään tapahdu, mutta jos tosissaan yrittää, voi saada jopa suuren yliopiston kankeat byrokraattiset rattaat liikkumaan ja olla edesauttamassa uuden syntymistä ja kehittymistä.
Entä vastaperustettu Glossa-yhditys? Se jatkoi omaa elämäänsä, ensin intressiryhmänä ja ainejärjestönä Helsingin yliopiston piirissä järjestäen esitelmätilaisuuksia ja retkiä. Mutta kun Dies Mediaevales -seminaarien yhteydessä huomattiin, että tarvetta ja kiinnostusta valtakunnalliselle järjestölle oli olemassa, niin Glossa tarjoutui (jo olemassa olevana keskiajan tutkimuksen järjestönä) laajentumaan koko maata kattavaksi keskiajan tutkimuksen foorumiksi ja valtakunnalliseksi keskiajantutkimuksen yhdistykseksi, tietenkin pyrkien aktiivisesti yhteistyöhön toisten jo olemassa olevien keskiaikaan liittyvien erikoisalojen yhdistysten kanssa. Aktiivisten, tehokkaitten ja pätevien jatkajien johdosta meidän alussa mukana olleiden alullepanemamme pieni Glossa on näin kymmenen vuoden ajan kasvanut varteenotettavaksi toimijaksi maamme tiedeyhteisössä ja keskiajantutkimuksen äänenkantajaksi maassamme.
FM Jeanette Lindblom
(Helsingin yliopisto, historian laitos)
