Uutisarkisto
Esitelmätilaisuus Turussa 7.12.: Mystikkonaiset ja rippi-isät
Glossa ry ja TUCEMEMS järjestävät yhteisen esitelmätilaisuuden Turussa 7.12. klo 16.30-18.00.
Mystikkonaiset ja rippi-isät: Esitelmätilaisuus Turussa 7.12. sekä Benedictus Nursialaisen luostarisäännön suomenkielisen käännöksen julkistamistilaisuus
Turku Centre for Medieval and Early Modern Studiesin ja Glossa ry:n yhteinen esitelmätilaisuus
Paikka: Seminaarihuone Tempo, Sirkkalan kasarmi, Kaivokatu 12
Aika: 7.12. klo 16.30-18.00.
FT Meri Heinonen:
Rakkautta ja rajoja - rippi-isien roolit saksalaisessa mystiikassa 1200-1300-luvuilla
Keskiajan naismystikoiden ja heidän rippi-isiensä suhteita määrittää usein eräänlainen kaksijakoisuus. John Coakley on esimerkiksi todennut, että yhtäältä rippi-isät toimivat naisten ja näiden yleisön välissä kontrolloijina joko kirjoittamalla naisen kokemuksista tai ainakin editoimalla heidän tekstejään tai selittämällä naisten kokemuksia teologisessa viitekehyksessä. Toisaalta rippi-isät kuvataan usein naismystikoiden ystäviksi, oppilaiksi tai jopa pojiksi. Osassa kuuluisia naismystikko-rippi-isä -parivaljakkoja oppilaan ja ohjattavan roolit näyttävät kääntyvät ympäri, kun rippi-isästä tuleekin ohjaajan sijaan oppilas, jota naismystikko opastaa. Barbara Newman puolestaan on kuvannut tätä rippi-isien kahtalaista asemaa suhteessa Jumalaan/Jeesukseen toteamalla, että he joutuvat usein hieman kummalliseenkin rooliin ”sulhasen ystävänä”.
Tarkastelen esitelmässäni rippi-isän ja mystikon välistä suhdetta kolmen esimerkkitapauksen valossa. Valitsemani esimerkit edustavat 1200- ja 1300-lukujen saksankielistä mystiikkaa ja pyrin pohtimaan, millä erilaisilla tavoilla mystikon ja rippi-isän suhdetta kuvataan ja missä määrin nämä kuvaukset liittyvät siihen historialliseen tilanteeseen, jossa ne on kirjoitettu. Ursula Peters esitti jo vuonna 1987, että monissa saksalaisenkin mystiikan teksteissä rippi-isä on yksinomaan kirjallinen konstruktio, jonka historiallinen olemassaolo naismystikoiden elämässä on kyseenalainen. Pyrin osoittamaan, miten rippi-isän ja mystikon välinen suhde voi olla historioitsijan näkökulmasta mielenkiintoinen ja informatiivinen siitäkin huolimatta, että rippi-isä mahdollisesti on kirjallinen exemplum.
Väittelin vuonna 2007 ja toimin tällä hetkellä yliopistonlehtorina yleisen historian oppiaineessa Turun yliopistossa.
FM Rose-Marie Peake:
Ruumiinkurituksesta laupeuteen, yksilöstä yhteisöön: Louise de Marillacin (1591-1660) hengellinen kehitys
Jälkimaailma tuntee pariisilaisen mystikon Louise de Marillacin parhaiten maailmanlaajuisen ja edelleen toiminnassa olevan Laupeuden tyttäret (Les filles de la charité) -yhteisön toisena perustajana sekä 1934 kanonisoituna pyhimyksenä. Hänen äitinsä henkilöllisyydestä ei ole varmaa tietoa, mutta isänsä Louis de Marillacin kautta hän kuului vaikutusvaltaiseen ranskalaiseen sukuun. Säätynsä mukaisesti nuori tyttö sai nauttia Poissyn luostarissa humanistisesta sivistyksestä mutta myös uskonnollisesta kasvatuksesta, jonka myötä hän koki vahvan hengellisen herätyksen. Kapusiininunnan elämästä haaveillut de Marillac päätyi kuitenkin noin 20-vuotiaana naimisiin kuningatar Maria de’ Medicin sihteerin Antoine Le Gras’n kanssa. Avio-onnen päättyminen miehen vaikeaan sairauteen 1620-luvulla merkitsi käännekohtaa de Marillacin hengellisessä elämässä: keskiajan mystikkonaisten hagiografioista tuttuun tapaan hän sai helluntaina 1623 voimakkaan näyn, joka vahvisti hänen hengellisen kutsumuksensa. Leskeydyttyään muutamaa vuotta myöhemmin de Marillac ryhtyi perustamaan köyhien auttamiseen keskittynyttä hengellistä yhteisöä nimeltään Laupeuden tyttäret yhdessä uuden rippi-isänsä Vincent de Paulin (1580–1660) kanssa. De Paulilla oli myös muita hyväntekeväisyyteen keskittyneiden yhteisöjä, mutta mieluiten alhaista säätyä edustavien naisten, tytärten, tekemästä perushoito- ja opetustyöstä oli pulaa. Aktiivinen maailmassa toimiminen oli mahdollista klausuurin puuttumisen vuoksi: jäsenten ei tarvinnut sulkeutua muurien sisäpuolelle, vaikka köyhyys- ja naimattomuuslupauksista pidettiinkin kiinni perinteisten nunnien tapaan. Liikkumavapauden suhteen perustajakaksikko onnistuikin kiertämään esimerkillisellä tavalla Trenton kirkolliskokouksen (1545–1563) määräykset, jotka vahvistivat erityisesti hengellisten naisten ehdottoman klausuurin.
Esitelmässä pohditaan laupeuden roolia ja merkitystä Louise de Marillacin hengellisyydessä. Vastauksia ja konteksteja etsittäessä katse luodaan taaksepäin aina myöhäiskeskiajalle asti, minkä avulla on tarkoitus selvittää mystikon paikkaa osana naishengellisyyden pitkäaikaisia virtauksia.
Rose-Marie Peake valmistelee yleisen historian väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa.
*
Esitelmätilaisuuden jälkeen klo 18.15 pidetään Benedictus Nursialaisen Luostarisäännön suomenkielisen käännöksen julkistamistilaisuus.Turun yliopiston Sirkkala-kampuksella, Janus-aulassa (Sirkkalan kasarmi, Kaivokatu 12).
Kirjaa esittelevät kirjan toimittajat ja kääntäjät. Tilaisuuden järjestävät Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies ja Glossa ry.
Kirjasta ja käännösprojektista antaa lisätietoja Tuija Ainonen
Puh. 050-361 9092
tuija.ainonen@helsinki.fi
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!
Lisätty 03.12.2010, vanhentunut 31.12.2010
