Kuninkaita ja kultaisia kuppeja irlantilaisessa näkykirjallisuudessa

Olli Lampinen-Enqvist

Kevään toisen Glossan kuukausiesitelmän 14.4. piti Suomessa vieraillut University College Corkin tutkija, PhD Marie-Luise Theuerkauf. Aiheena oli poliittinen profetia irlantilaisissa baile-teksteissä. Irlannista on säilynyt 1100-luvulta saakka listoja, jotka luokittelevat tarinoita erilaisiin lajityyppeihin kuten taisteluihin (catha) ja kosiskeluihin (tochmarca). Kahdessa tällaisessa listassa esintyy baile-kategoria, ja kummatkin mainitsevat viisi tekstiä. Kaikki niistä eivät ole säilyneet, mutta listojen ulkopuolelta tunnetaan joitakin muita baileja.

Sanana baile tarkoitti näkyä, kiihkoa tai hulluutta, toisaalta myös runoilijoiden inspiraation lähdettä. Säilyneet tekstit sisältävät pääasiassa poliittista profetiaa. Bailejen sisältö ei siis täysin vastaa niiden nimeä, ja toisaalta profetialle on olemassa myös oma terminsä, tairngir. Theuerkauf pyrkikin esitelmässään selvittämään, minkälaisia tekstejä bailet olivat ja miten käsite muuttui keskiajan kuluessa.

Ensimmäinen käsitelty esimerkki tekstilajista oli Tucait Baili Mongáin. Sen tausta on ehkä jo 700-luvulla, mutta säilynyt versio lienee joitakin satoja vuosia myöhempi. Kertomuksessa 500–600-lukujen sankarin, muodonmuuttaja Mongánin vaimo pyytä Mongánia kertomaan kokemuksistaan tuonpuoleisesta. Mongán kuitenkin lykkää asiaa tuonnemmaksi. Kun heidän seurueensa vuosia myöhemmin on Uisneachin kukkulalla, Irlannin myyttisessä keskipisteessä, sumu ja raemyrsky ympäröi heidät. Seurue päätyy pronssilla silattuun ihmeelliseen saliin, jossa heille tarjoillaan viiniä. Nautittuaan viinin Mongán kertoo vaimolleen yliluonnollisen kokemuksensa, bailen, jota hän on pantannut seitsemän vuotta. Seurue viettää salissa vain yhden yön, mutta aamulla poistuessaan he päätyvät Uisneachin sijaan Mongánin kotiin, ja ulkomaailmassa aikaa on kulunut kokonainen vuosi. Ainakaan säilyneessä muodossaan tarina ei kerro Mongánin viestin sisältöä.

Samankaltaisia piirteitä esiintyy myös Baile in Scáil -tekstissä, jossa kuningas Conn joutuu sumun keskelle ja kuulee ratsumiehen lähestyvän. Ratsumies johtaa Connin taloon, jossa häntä odottaa nuori tyttö kristallituolilla kultainen kruunu päässään ja jumala Lug valtaistuimella. Esillä on myös hopeinen malja täynnä punaista olutta sekä kultainen kuppi. Tyttö on Irlannin suvereniteetti, ja tarjotessaan Connille olutta hän kysyy: ”Kenelle tämä kuppi annetaan?” Tähän Lug vastaa luettelemalla Irlannin tulevat kuninkaan Connista lähtien. Molemmissa tarinoissa baile on siis hyvin spesifi yliluonnollinen viesti, joka kerrotaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, ja siihen liittyy rituaalinen humaltuminen.

Baile in Scaíl on 1000-luvulla muokattu versio vanhemmasta tekstistä: jo 700-luvun Baile Chuind Chétcháthaig sisältää saman tyyppisen kuningaslistan ilman kehykertomusta. Connin näky legitimoi Connin ja kaikkien listassa seuraavien kuninkaiden vallan, joten ei varmasti ole sattumaa, että Baile in Scaíl listaa paljon Uí Néill -dynastian historiallisia kuninkaita ja päätyy Flann Cinuchiin, Irlannin myyttiseen viimeiseen kuninkaaseen. 1000-luvulla Uí Néillin dynastia kohtasi paljon kilpailijoita, eikä ylivalta ollut enää realistinen poliittinen tavoite, joten baile oli keino puolustaa kuninkuuden yliluonnollista oikeutusta. Tulkintaa bailejen päivänpoliittisesta roolista vahvistaa myös 1100-luvun Baile Moling, joka korostaa Uí Dúnlaingen dynastian kuninkaita listassa, jossa on muuten paljon yhtäläisyyksiä Baile in Scaíliin. Theuerkauf pitääkin mahdollisena, että Baile Moling oli vastine Baile in Scaílille. Molempien oli tarkoitus puolustaa edustamaansa dynastiaa liittämällä sen kuninkaat yliluonnollisesti vahvistettuun jatkumoon yhdessä muinaisten ja tulevien myyttisten kuninkaiden kanssa.

Baile on genre, johon kuuluu sekä kehyskertomuksia, jossa yliluonnollinen ilmestys annetaan tiettyjen ehtojen vallitessa, että varsinaisia ilmestyksiä, eli listoja kuninkaista. Jotkut tekstit, kuten erittäin vaikutusvaltainen Baile in Scaíl, sisältävät molemmat osat. Theuerkauf arvelee, että nimityksen käyttäminen hyvinkin kaavamaisista kuningaslistoista on pitkälti yksittäisten tekstien vaikutusta; kun ne muuttuivat vuosien saatossa, sanan merkityssisältö muuttui kattamaan ekstaattisen inspiraation ohella myös poliittisen profetian.

[really_simple_share]