Marika Räsänen
Australian ja Uuden-Seelannin keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuksen (ANZAMEMS) konferenssi kokoontui kymmenennen kerran, tällä kertaa Brisbanessa Australiassa 14–18.7.2015. ANZAMEMS-kokoontumiset eroavat suurista malleistaan Leedsin (Eurooppa) ja Kalamazoon ( USA) konferensseista siinä, että ne järjestetään vain joka toinen vuosi ja aina eri isäntäyliopistossa. Näin ANZAMEMS-kokoontumiset muistuttavat itse asiassa enemmän meidän kotoista vastinettamme Dies Medievalesia. Diesin kunniaksi on tosin sanottava se, että sitä on järjestetty useammin (mahtaako kukaan edes muistaa, kuinka monta). Yhtenäisyydet Diesin ja ANZAMEMSin välillä eivät jää vain tälle ulkoiselle tasolle: kuten Diesin, myös australialais-uusiseelantilaisen tapahtuman yksi selvä tavoite on olla matalan kynnyksen kokoontuminen ja houkutella paikalle ennen kaikkea opiskelijoita. Vuoden 2015 ANZAMEMS-kokoontuminen onnistui tässä tavoitteessaan erittäin hyvin: paikalla oli silmiinpistävä määrä nuorisoa master-tasolta ja samaten jatko-opiskelijoita.
ANZAMEMS 2015 -konferenssin isäntänä toimi University of Queensland, School of Historical and Philosophical Inquiry. Osallistujia tapahtumassa oli parisen sataa yli 60 yliopistosta ympäri maailmaa. Pienen keskiajan tutkimuskonferenssin edut kävivät selvästi esille verrattuna suuriin sisartapahtumiin: St Lucian kampusalueella oli mahdollista tavata ja tutustua suurimpaan osaan konferenssivieraista, kun kaikki toiminta tapahtui saman katon alla ja sosiaaliset tapahtumat keräsivät osallistujat samaan aikaan yhteen paikkaan.
Plenaariesitelmien kautta ANZAMEMS halusi selvästi ankkuroida yhdistyksen ja tapahtuman entistä monitieteisemmäksi: musiikkitieteilijä Jessie Ann Owens (Davis UC) analysoi keskiajan ja uuden ajan alun vaihteen teoriaa ja käytäntöä sävelen, sanoituksen ja tunteiden ilmaisussa. Englannin kielen tutkija Laura Knoppers (Notre Dame) piirsi elävänä groteskin runouden esittämän kuvan englantilaisesta 1600-luvun hoviaatelistosta. Materiaalisen kulttuurin tutkimuksen näkökulman tarjosi Alexandra Walsham (Cambridge) esitelmässään siitä, kuinka reformaatio ’kotiutettiin’ Englantiin osana kodin esineistöä.
Sessioiden paperit asettuivat pääsääntöisesti aikajanalle 600–1700 ja maanieteellisesti Euroopasta Aasiaan. Suurin ajallinen ja paikallinen tihentymä oli kuitenkin uuden ajan alun Englannin ja Italian kohdalla. Teemojen joukosta nousi esille ennen kaikkea tunteiden historia. Tähän epäilemättä vaikutti se tosiasia, että yksi tapahtuman suurimmista sponsoreista oli the Australian Research Council Centre for Excellence for the History of Emotions 1100–1800 (joka suurimmaksi osaksi toimi myös oman matkani rahoittajana TUCEMEMSin lisäksi) ja monet osallistujista olivat sen piirissä toimivia tutkijoita. Oli hauska huomata, kuinka huippuyksikön tutkijoiden keskuudessa myös pyhimysten reliikit oli löydetty, nostettu esiin ja havaittu voimakkaiden tuntieden herättäjiksi uuden ajan alussa.
Konferenssiohjelmaan kuului kaksi paneelikeskustelua. Ensimmäinen näistä oli keskiviikkoiltapäivänä ja omistettu teemalle ’Global Middle Ages’. Panelistit keskustelivat ikuisuusteemoista ja -ongelmista liittyen eri maantieteellisiin alueisiin ja periodisointiin, keskiajan eurosentrisyyteen jne. Mielestäni kiinnostavimpana teemana esiin nousi yhteistyön tärkeys ja voima ennen kaikkea tutkimusongelmien rajapinnoilla ja menneiden kulttuurien risteyskohdissa. Konferenssin osallistujien joukossa oli huomattava määrä eri kielten ja kulttuurien osaajia. Tämä selvästi innosti ’keskiajan globalisoinnin’ ajatukseen. Sydneyn yliopisossa tähän suuntaan on otettu ensimmäiset askeleet ja arabian kielen ja kulttuurin prof. Sarah Amer esitteli yliopistossa perustettua yhteistyöverkostoa, jonka ideana on pureutua globaalisti vertailevaan tutkimukseen. Toinen paneelikeskustelu oli omistettu jatko-opiskelijoiden uranäkymille. En osallistunut paneeliin, mutta pidin ajatusta paneelin järjestämisestä hyvänä, ja vastaavien sessioiden ottamista osaksi normaalia konferenssiohjelmaa soisin mietittävän niin meillä kuin muuallakin.
Kaiken kaikkiaan konferenssi pärjäsi mielestäni erinomaisesti vertailussa mainitsemiani isosiskojaan vastaan. Suosittelen lämpimästi kokemusta suomalaisille keskiajan ja uuden ajan tutkijoille. Tällä kertaa olin konferenssin ainoa suomalaisosallistuja ja toinen kahdesta skandinaavista. Ehkäpä ensi kerralla, helmikuussa 2017 Uuden-Seelannin Wellingtonissa, maailman laidalta toiselle matkaajia on jo enemmän.
