Petra Uusimaa
“Catherine of Siena is not particularly pleasant”, kirjoitti historioitsija Louis Canet 1900-luvun lopulla. Jo tutkimusprosessin alussa törmäsin useisiin mainintoihin siitä, kuinka hankala sekä tutkittavana että persoonana 1300-luvun Sienassa elänyt Katariina Sienalainen (1347–1380) on. 1900-luvun lopun psykoanalyyttisessa tutkimuksessa hän näyttäytyy Rudolph M. Bellin sanojen mukaan “pyhänä anorektikkona”, kun taas naistutkimus on maalannut hänestä kuvaa protofeministinä.
Jo pelkästään hagiografiset lähteet osoittavat, että hänen elämänsä oli äärimmäisen kiinnostava ja ajallensa erikoinen. Katariina syntyi vuonna 1347 suureen perheeseen. Hagiografisten lähteiden mukaan Katariina ja hänen kaksoissisarensa olivat perheen kahdeskymmeneskolmas ja kahdeskymmenesneljäs lapsi. Perheen äiti, Lapa, päätyi imettämään Katariinan, kun taas sisar Giovanna lähetettiin imettäjälle. Giovanna kuitenkin kuoli pian syntymänsä jälkeen — seikka, jonka moni psykoanalyytikko on huomioinut.
Katariina sai ensimmäisen näkynsä ollessaan 7-vuotias. Hänen lapsuudestaan ei tiedetä paljonkaan, mutta hagiografiset lähteet kuvaavat häntä pikkuvanhana ja vakavana tyttösenä, joka rakasti vaellella pitkin kaupungin teitä ja puhua ihmisille. Vuonna 1362, Katariinan ollessa 15-vuotias, hänen rakas sisarensa Bonaventura kuoli lapsivuoteeseen, ja Katariina päätettiin naittaa Bonaventuran leskelle. Katariina oli kuitenkin tähän mennessä tajunnut, että ainoa mies, jonka hän halusi naida, oli Jeesus Kristus. Hän kieltäytyi menemästä naimisiin, leikkasi hiuksensa ja aloitti rankan askeesin, joka muokkasi hänen kehonsa tunnistamattomaksi.
Askeesi onkin yksi huomattavimmista osista Katariinan pyhimyskuvaa. Hän jatkoi ankaraa askeesiaan koko elämänsä ajan ja kuoli vain 33-vuotiaana todennäköisimmin aliravitsemukseen. Hagiografiset lähteet kuvaavat, että Katariina lopulta söi “ei-mitään”. Hänen syömistottumuksistaan onkin jäänyt jäljelle useita anekdootteja, joissa hänen kuvataan juovan vain pieniä tilkkoja vettä ja pureskelevan yrttejä, jotka hän kuitenkin sylkäisi pois suustaan.
Ainoa ruoka, jota Katariina himoitsi, oli ehtoollinen. Katariina oli askeesinsa ja näkyjensä kautta mystikko. Hänen uskonsa keskiössä oli ehtoollinen ja henkinen avioliitto Jeesuksen kanssa. Hän myös tiedettävästi sai stigmat, jotka hän pyysi Jeesuksen piilottamaan. Legendat stigmoista liikkuivat keskiajalla, mutta Katariinan stigmojen kuvaaminen oli kiellettyä pitkälle 1600-luvulle.
Katariinan julkinen ura
Mikä Katariinasta tekee sitten niin erikoisen pyhimyksen? Hän kieltäytyi avioliitosta ja lapsien synnyttämisestä, mutta ei kuitenkaan suostunut menemään luostariinkaan. Syy siihen, miksi Katariina ei valinnut luostaria, ei ole koskaan selvinnyt, ja se onkin puhuttanut tutkijoita läpi vuosisatojen. Luostarin sijaan Katariina liittyi dominikaanimaallikkoliikkeeseen, joka takasi hänelle liikkuvaisen ja aktiivisen elämän. Katariina eli mustan surman runtelemana vuosisatana ja osallistui sairaiden hoitamiseen aktiivisesti kanssasisartensa kanssa. Dominikaanipenitentin elämän keskiössä oli kilvoittelu ja hyväntekeväisyys, ja vain harvalla penitenteistä oli aikaa täysin kontemplatiiviseen, rukoukseen keskittyvään elämään.
Hänelle ei riittänyt kuitenkaan pelkkä hyväntekeväisyys, vaan hyvin pian hän alkoi matkustella ympäri Italiaa diplomaatin roolissa. Oli epätavallista, että naimaton nainen tai nainen ollenkaan saarnasi tai osallistui politiikkaan. Katariinan mystiset näyt antoivat hänelle mahdollisuuden käyttää ääntään julkisesti. Katariinalla oli kaksi tavoitetta: ristiretki ja paavin palauttaminen Roomaan. Katariinan aikaan paavi asusti vielä Avignonissa, jossa ranskalaiset paavit olivat Ranskan kuninkaan valtikan alla. Katariina kuitenkin päätti matkustaa Avignoniin ja puhua paavin paluun puolesta. Gregorius XI päätti lopulta palata Roomaan, ja paavin paluu on pitkään nähty Katariinan ansiona.
Lähteet ja tutkimuskirjallisuus eroavat mielipiteissään siinä, kuinka suuri vaikutus Katariinalla oli paavi Gregorius XI paluuseen. Raymondus Capualainen mainitsee Avignonin paaviuden päättymisen ja Katariinan aktiivisen elämän parilla lauseella, korostaen hänen kontemplatiivisuuttaan. Keskiaikaisista lähteistä onkin häivytetty lähes kokonaan Katariinan toimijuus. 1800-luvulla elänyt brittifeministi Josephine Butler (1828–1906) taas kuvaa Katariinan protofeministinä, jonka ansioksi voidaan laskea useita diplomaattisia onnistumisia 1300-luvun aikana, mukaan luettuna Avignonin paavius.
Katariina vietti lyhyen loppuelämänsä matkustellen ympäri Italiaa ja kirjoittaen kirjeitä usealle italialaiselle hallitsijalle. Paavin paluusta huolimatta katolinen kirkko ei saavuttanut vakautta, vaan Gregorius XI:n kuoleman jälkeen valittiin italialainen paavi, Urbanus VI, joka ei ollut mieleen ranskalaisille. Suuri skisma oli alkanut, kun ranskalaiset kardinaalit palasivat Avignoniin ja nimittivät vastapaavin, Klemens VII:n. Katariinan loppuelämän tavoite oli lopettaa skisma, mutta hän ehti kuolla ennen vastapaavien eroamista.
Nykyaikainen tutkimus kuitenkin osoittaa, että monet Katariinaan liittyvät legendat ovat liioittelun lopputuloksia. Siitäkin huolimatta Katariina oli ajalleen kummastuttavan tuottelias ja oppinut nainen. Vaikka hän ei osannut latinaa, hän oppi kuitenkin lukemaan ja kirjoittamaan. Hän saneli lähes 400 kirjettä, mystisen teoksen Dialogi Jumalan kaitselmuksesta sekä kokoelman runoja, käyttäen kielenään Toscanan murretta, jota käyttivät esimerkiksi renessanssinerot Boccaccio ja Petrarca.
Katariina kuoli vuonna 1380. Hän oli sairastellut läpi elämänsä, mutta käännös loppua kohden tapahtui, kun hän aikalaiskertomusten mukaan kaatui kirkon portailla matkalla messuun. Siitäkin huolimatta, että hän oli aiheuttanut aikanaan paljon puhetta, sekä negatiivista että positiivista, kesti kuitenkin pitkälle 1400-luvulle, että hänelle edes rakennettiin oma alttari. Katariina kanonisoitiin 1461. 1900-luvulla hän sai ensimmäisenä naisena Avilan Teresan kanssa arvonimen kirkonopettaja. Hänestä on myös tehty Italian suojelupyhimys.
Tutkimukseni lähtökohdat
Tutkimuksessani vertaan kolmen vuosisadan aikana kirjoitettua pyhimyselämäkertaa. Luonnollisesti alkupisteeksi valikoitui Katariinan rippisiän Raymondus Capualaisen Legenda Maior, joka ilmestyi 1300-luvun lopussa. Josephine Butlerin Katariinasta kirjoitettu teos taas pyrkii uudelleenkirjoittamaan Katariinan elämän ja korjaamaan Butlerin löytämät virheet Legenda Maiorista. Viimeiseksi halusin valita nykyajan historiantutkimusta noudattavan teoksen ja päädyin valitsemaan André Vauchezin 2018 ranskasta käännetyn teoksen, joka käsittelee Katariinaan liittyviä legendoja ja pyrkii asettamaan ne ajalliseen kontekstiinsa.
Tutkimukseni ei siis ole puhtaasti keskiajan tutkimusta, vaan enemmänkin aatehistoriallista. Tutkimuskysymykseksi valikoitui hahmottaa kolme Katariinaa: keskiaikainen, 1800-lukulainen ja nykyaikainen. Tutkimusotteeni on vertaileva, sillä tarkoituksenani on löytää samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia eri aikojen kuvauksesta Katariinasta. Kontekstoinnin avulla liitän kolme kirjoittajaa aikansa viitekehykseen ja pyrin sen kautta selittämään sitä, miksi Katariinan pyhimyskuva on muokkautunut tällaiseksi.
Painopisteeni tutkimuksessa on askeesi ja se, miten sitä on pyritty selittämään eri aikoina. Keskiaikaisesta näkökulmasta askeesi oli tärkeä osa Katariinan pyhimyskuvaa. Raymondus Capualainen tarkoittikin pyhimyselämäkertansa esimerkkinä aikansa dominikaaneille, jotka hänen mielestään tarvitsivat ojennusta. Josephine Butlerille askeesi oli välttämätön paha eikä hän mainitse askeesia kovinkaan usein. Kummassakin teoksessa kuitenkin korostuu se, että Katariina oli yksinkertaisesti kykenemätön syömään. Askeesi ei siis ollut tietoinen valinta, vaan sairauden määrittelemä elämäntapa. André Vauchez lähestyy Katariinan askeesia keskiaikaisena ilmiönä ja kirjoittaa esimerkiksi keskiajan pyhimysten diagnosoinnin vaarasta.
Tutkimukseni tarkoituksena on osoittaa, että keskiajalta on mahdollista löytää naisten toimijuutta. Toisaalta minua kiinnostaa myös pyhimyskuvan rakentuminen eri aikakausina, etenkin kun kyseessä on näin paljon kirjoitettu ja tutkittu pyhimys kuin Katariina Sienalainen. Siitäkin huolimatta, että Katariinasta on kirjoitettu paljon, oli vaikeaa löytää nykyaikaista tutkimusta, joka pureutuu siihen, miten hänestä on kirjoitettu vuosisatojen aikana. Aatehistoriallisesta näkökulmasta Katariinan tutkiminen on siis äärimmäisen hedelmällistä, sillä hänestä löytyy tutkittavaa, oli sitten kyse askeesista, protofeminismistä tai mystiikasta.
* * *
Petra Uusimaa on tieteiden ja aatteiden historian maisterivaiheen opiskelija Oulun yliopistosta. Uusimaa työstää parhaillaan pro gradu -tutkielmaa keskiaikaisista naispyhimyksistä.
Kirjallisuutta:
Butler, Josephine Elizabeth Grey 1894: Catherine of Siena: A Biography. Horace Marshall & Son, London.
Of Capua, Blessed Raymond 2003.: The Life of St. Catherine of Siena: The Classic on Her Life and Accomplishments As Recorded by Her Spiritual Director. Kääntäjä George Lamb. TAN Books, North Carolina. Alkuperäinen latinankielinen teos ilmestyi 1395.
Vauchez, André 2018: Catherine of Siena: A Life of Passion and Purpose. Kääntäjä Michael F. Cusato. Paulist Press, New York.