Tia Niemelä
SKAS ry:n eli Suomen keskiajan arkeologian seuran perinteinen kaikille avoin syysseminaari järjestettiin 25.11. tuttuun tapaan Hämeen linnassa. Seminaarin teemana oli tänä vuonna Tuoreita katsauksia Raaseporin linnan historiaan ja arkeologiaan. Seminaarissa kuultiin kuusi kiinnostavaa esitelmää koskien linnan tuoreita tutkimuksia. Aiheesta on ilmestymässä ensi vuonna myös kirja, ja seminaari antoi esimakua siitä, mitä uudelta kirjalta on odotettavissa. Laajoja arkeologisia tutkimuksia Raaseporin linnalla ja sen lähialueilla on tehty vuodesta 2008 aina viime kesään 2022 saakka (ks. esim. Haggrén 2014; Haggrén et al. 2009; Knuutinen 2015; Knuutinen 2014; Terävä 2014).
Seminaarin avasi SKAS ry:n puheenjohtaja Janne Harjula toivottaen kaikki tervetulleiksi paikalle. Ensimmäisen esitelmän piti Tapio Salminen (Tampereen yliopisto) aiheella Raaseporin linnasta lähetetyt kirjeet 1390–1521. Mitä vesileimat ja kirjeiden taitto kertovat linnan kirjureiden toiminnasta? Esitelmän aluksi Salminen kertoi siitä, kuinka paperi alkoi keskiajan loppupuolella syrjäyttämään aiemmin kirjoittamiseen käytetyn pergamentin sekä vahataulut. Toinen hänen esille nostamansa muutos, joka tapahtui samaan aikaan, oli kirjoitusten muuttuminen kansankielisiksi latinan sijaan. Nämä vaikuttivat kirjeenvaihdon volyymin kasvamiseen.
Ruotsin varhaisimmat paperimissiivit eli paperiset kirjeet/kirjelmät ajoittuvat noin vuoteen 1345. Suomen alueen ensimmäinen paperille kirjoitettu dokumentti puolestaan on Turun linnanpäällikön Gerhard Skytten 20. syyskuuta noin vuonna 1350 Tallinnaan lähettämä kirje. Ensimmäinen paperimylly Suomeen tuli vuonna 1667. Varhainen paperi oli lumppupaperia eli se valmistettiin pääosin pellavasta ja hampusta. Se kesti hyvin kulutusta. Tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia ovat papereissa olevat vesileimat. Ne olivat tavaramerkkejä paperille ja niiden perusteella voidaan selvittää paperin alkuperää.
Raaseporin linnaan liittyvien kirjeiden osalta Salminen esitteli linnassa vaikuttaneiden Tord Rörikssön Bonden vuosein 1378–1399/1400 sekä ritari Otto Pogwischin vuosien 1427–1435 lähettämiä kirjeitä. Tordin lähettämät kirjeet olivat kaikki joko keskialasaksiksi tai latinaksi ja keskialasaksiksi kirjoitettuja. Paperin osalta näistä kirjeistä löytyi kahta eri vesileimaa ja ainakin neljää eri paperierää. Eri paperierät voidaan erottaa kuvioiden, viirojen sekä lankojen perusteella. Otto saapui Raaseporin linnaan luultavasti vuoden vaihteessa 1426/27. Kirjeitä hänen päällikkyyskaudeltaan ja vuodelta 1435, jolloin Otto itse lähti keväällä Tallinnaan, jossa hän myös kuoli, on yhteensä 36. Näistä 30 oli Oton antamia ja 27 niistä oli tuotettu varmasti Raaseporin linnassa. 27 näistä kirjeistä oli myös yhden ja saman käden kirjoittamia. Tämä kirjuri on ollut Oton mukana hänen poistuessaan linnasta. Oton ajalta vesileimoja on yhteensä seitsemää erilaista. Näistä yksi kuva, basiliski, toistuu. Näyttäisikin siltä, että samaa paperierää on voinut olla linnassa 10 vuoden ajan. Tämä puolestaan voisi viitata siihen, että paperia varastoitiin linnassa.
Esitelmän lopuksi Salminen kävi vielä läpi paperin taittamista sekä sen ”lukitsemista”. Kirjeen sinetöiminen oli tärkeää kirjeen salassapidon kannalta. Edeltäjäänsä pergamenttiin verrattuna paperi oli helposti taiteltava materiaali. Mielenkiintoista oli, että taitetun ja suljetun paperin korkeus pysyy lähes samana, noin 5 cm korkeana, riippumatta kirjurista. Myöskään itse paperiarkin koko ei ole vaikuttanut tähän taitellun paperin korkeuteen. Salminen esitti mahdollisena ajatuksen siitä, että koko liittyisi kirjeiden kuljettamiseen, kenties nahkalaukun taskun kokoon.
Lisää Salmisen tutkimuksesta liittyen Raaseporista lähettyihin kirjeisiin voi lukea artikkelista Types and Sources of Paper in Late Medieval Finland. A Case Study on Paper in Raseborg Castle Scriptorium in ca. 1390–1435 (Salminen 2021).
Toinen ennen lounastaukoa pidetty esitelmä käsitteli Raaseporin linnaan liittyvää arkeologista aineistoa. Esitelmän aiheella Sirpaleista asiaa – mitä löydöt kertovat linnan pöytäkulttuurista? Pitivät Elina Terävä ja Riikka Tevali Helsingin yliopistosta. Molemmat sekä Terävä että Tevali ovat arkeologian väitöskirjatutkijoita. Esitelmä perustui tulevassa Raasepori-kirjassa mukana olevaan artikkeliin. Esitelmän aluksi tuotiin esiin, mitä löytöjä oli tarkasteltu koskien pöytäkulttuuria linnassa. Näitä löytöryhmiä olivat kivi-, puna- sekä harmaasaviset keramiikan palat, lasin sirpaleet, metalliset astiat sekä pöytäveitset. Tutkimuksen arkeologinen aineisto koostui pääosin vuosien 2008–2019 löydöistä ja suuri osa siitä oli peräisin 1300–1400-lukujen jätekerroksista. Arkeologisten lähteiden lisäksi lähteenä oli käytetty myös linnaa koskevia kirjallisia lähteitä. Tällaisia olivat linnan loppuvaihetta koskevat voudintilit, kirjeenvaihto sekä esimerkiksi aiheeseen liittyvät kuvat.
Tutkittu arkeologinen aineisto sisälsi 209 palaa kivisavikeramiikkaa, 109 palaa punasavikeramiikkaa sekä 52 palaa harmaasavikeramiikkaa. Tutkimalla ja vertailemalla keramiikan paloja toisiinsa, on ollut myös mahdollista selvittää suurin piirtein se, kuinka monesta eri astiasta aineistossa on ollut palasia. Osan keramiikan osalta Terävä ja Tevali pystyivät sanomaan niiden tarkkoja valmistuspaikkoja. Esimerkiksi suuri osa aineiston kivisavikeramiikasta oli Siegburgissa läntisessä osassa Saksaa valmistettua. Tämä puolestaan kertoo Hansan vaikutuksesta linnan pöytäkulttuuriin liittyvissä esineissä. Keramiikka-astiat ovat liittyneet juomien, ruokien sekä esimerkiksi voiteiden säilyttämiseen (esim. purkit ja kannut), valmistamiseen (padat ja pannut), tarjoiluun sekä itse juomiseen ja syömiseen.
Lasipikareiden sirpaleita tutkittuun aineistoon kuului yhteensä 158 kappaletta. Määrää kuvailtiin merkittäväksi ja esille tuotiin kaivausmenetelmien tarkkuus aineiston keruussa. Ennen vuotta 2008 linnalta oli talletettu vain 2 lasipikarin palaa. Lasipikarit kuvastavat hienostunutta juomakulttuuria ja niitä tunnetaan erityisesti linnoista ja pappiloista.
Metallisista astioiden osalta todettiin, että ne eivät ole arkeologisessa aineistossa niin yleisiä niiden uusiokäytön vuoksi. Aineistossa on silti esimerkiksi pronssisten patojen fragmentteja. Yksi mainitsemisen arvoinen metalliastia on myös 1400-luvulta peräisin olevan tinasta Danzigissa (nyk. Gdansk Puolassa) valmistettu kannu, joka on löytynyt kaivosta jo 60-luvulla. Metallisia esineitä tutkittaessa kirjalliset lähteet ovat tärkeässä roolissa, sillä niistä löytyy mainintoja voudintileissä. Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka eri tieteenalojen lähteet voivat täydentää toisiaan.
Yhteenvetona Terävä ja Tevali totesivat, että linnassa oli hillitty pöytäkulttuuri, jossa korostuvat juoma-astiat. Tutkimus myös osoittaa, että vain yhteen lähdetyyppiin (vain arkeologia tai vain kirjalliset lähteet) keskittyvä tutkimus olisi antanut vääristyneen kokonaiskuvan linnan pöytäkulttuurista.
Lounastauon jälkeen vuorossa oli Hanna Kivikero (Helsingin yliopisto) aiheella Työeläimet Raaseporin linnanosteologisessa ja kirjallisessa aineistossa. Kivikero on eläinosteologiaan eli eläinten luiden tutkimukseen erikoistunut arkeologi. Kivikero on aiemmin tutkinut väitöskirjassaan (Kivikero 2020) Raaseporin sekä Kastelholman linnojen ruokatalouseläimiä. Nyt aiheena oli aineisto, joka ei liity ruokatalouteen, vaan työtehtävissä käytettyihin eläimiin. Tällaisiksi eläimiksi Kivikero mainitsee hanhet, härät, koirat, hevoset sekä kissat. Tutkimuksessa on yhdistetty sekä kaivauksilta löydettyä luuaineistoa että kirjallisia lähteitä, tilikirjoja.
Kissat tai koirat eivät näkyneet tilikirja-aineistossa lainkaan, mutta luita tutkimalla on mahdollista sanoa, että niitä kuitenkin oli linnalla. Kivikeron mukaan koiria voitiin hyödyntää metsästykseen sekä vartiointiin. Hän pystyi myös sanomaan tutkimiensa luiden perusteella, että Raaseporin linnan koirat olivat kooltaan isoja. Myös kissojen luita kuului Kivikeron tutkimaan aineistoon ja niitä lienee käytetty varsin perinteiseen tarkoitukseen eli tuholaistentorjuntaan linnalla.
Toisin kuin koiria ja kissoja vetohärkiä sekä työhevosia on mainittu tilikirjoissa, minkä lisäksi niiden luita on mukana kaivausaineistossa. Näiden eläinten työntekoa voidaan tutkia luissa ilmenevistä sairauksista sekä patologioista. Kivikero mainitsee, että osassa Raaseporin härän luista on havaittavissa nivelrikkoa sekä kulumista. Vetohärille ja vetämiseen käytetyille hevosille tyypillisiä kulumia näkyy takajalkojen sekä selkärangan luissa. Kivikero kuitenkin muistuttaa, että kaikilla eläimillä rasitus ei etene vammaan/kulumaan asti, eli ei voida sanoa, etteikö terveet luut olisi voineet kuulua työtätekevälle eläimelle. Hevosten luita aineistoon kuului vain vähän, vaikka niitä tiedetään linnalla olleen. Tämä voi selittyä sillä, että hevoset on haudattu muualle, eikä niitä näy aineistossa sen kontekstin vuoksi. Aineistossa on kuitenkin muita hevosiin liittyviä esineitä, kuten hevosenkenkiä sekä hevosenkenkänauloja.
Muita eläimiä linnan aineistossa olivat hanhet sekä villeistä lajeista kotka ja huuhkaja, joiden luita aineistoon kuului muutamia. Hanhien osalta Kivikero toi esiin, että niitä olisi voitu käyttää koirien tapaan vartiointiin niiden luontaista siipien räpyttelyä hyödyntäen. Hanhien luista oli havaittavissa myös leikkuujälkiä eli niitä on myös syöty. Kotkien osalta hyödyntäminen on voinut liittyä niiden sulkiin tai metsästykseen.
Tutkimus osoitti, että linnasta tunnetaan myös muita kuin ruokatalouteen liittyviä eläimiä. Osaa näistä on kuitenkin voitu myös syödä ja hyödyntää niiden kuoleman jälkeen. Yleisön kysymysten kautta nousi vielä esiin, ettei kissojen tai koirien luissa ollut havaittavissa leikkuujälkiä eli niiden nahkoja ei olisi sen perusteella hyödynnetty eläimen kuoleman jälkeen.
Tarja Knuutisen (Helsingin yliopisto & Länsi-Uudenmaan museo) esityksen aiheen oli Asutus ja kulkuyhteydet Raaseporin linnan lähialueilla. Knuutinen aloitti esittelemällä yleiskuvalla siitä, mitä kohteita läntiseltä Uudeltamaalta tunnetaan rautakaudella perustuen Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin. Hän myös määritteli käyttämänsä käsitteen lähialue, jolla hän tarkoittaa Karjaan sekä Snappertunan aluetta. Knuutinen taustoitti aihettaan tuomalla esiin sen, miten tärkeä on pohtia sitä, miksi linna on rakennettu juuri tälle paikalle. Vaikuttavina tekijöinä hän mainitsi politiikan, hallinnon, verotuksen, sotilaallisen näkökulman sekä strategian. Linna on ollut suuri ponnistus, joten sen rakentamiseen on tarvittu tarpeeksi resursseja ja toisaalta myös sen ylläpitäminen on maksanut. Se on vaatinut niin raaka-aineita kuin ihmisvoimaakin sekä työllistänyt koko sen lähiympäristön.
Knuutinen kävi läpi alueen historiaa, joka osoittaa, että rautakausi Karjaan alueella painottuu Lepinjärven ympäristöön. Hän toi esiin, että alueen maa-aines on helposti muokattavaa, joka on voinut olla yhtenä kriteerinä sille, että asutus on sijoittunut näille alueille. Historiallisen ajan kylillä näyttääkin olevan yhteys rautakaudella käytössä olleisiin alueisiin, mutta tätä voi myös selittää se, että juuri nämä alueet on molempina aikakausina nähty hyvinä. Tutkimuksissaan Knuutinen on tarkastellut mainintoja kylistä alueella. Hän kuitenkin tuo esiin, että vaikka maininta kylästä tarkoittaa kylän olleen olemassa, ei se, ettei kylää ole mainittu tarkoita sitä, ettei sitä olisi ollut olemassa. Näin ollen jonkin kylän puuttuminen historiallisista lähteistä ei tarkoita, etteikö sitä olisi vielä tarkasteltava aikana ollut olemassa ollenkaan. Samoin samalla paikalla sijainnut asutus ei kerro meille siitä, että sama ihmisryhmä olisi asunut paikalla ajanjaksosta toiseen.
Knuutisen esitys osoitti hyvin sen, miten mielenkiintoista on pohtia laajempaa kuvaa linnan ympärillä ja sen rakentamisen sekä sijainnin taustoja. Hän totesikin, ettei linnaa rakenneta tyhjiöön, vaan paikan valintaan ovat vaikuttaneet monenlaiset syyt.
Seuraavan esityksin piti Mia Lempiäinen-Avci (Turun yliopisto) aiheella Kasviarkeologisia tutkimuksia Raaseporin linnalta. Lempiäinen-Avici on erikoistunut makrofossiilianalyyseihin eli arkeologisten maanäytteiden tutkimukseen. Maanäytteistä voidaan tutkia kasvienjäämiä, jotka puolestaan kertovat tutkittavan alueen ympäristöstä sekä ihmisten hyödyntämistä kasvilajeista.
Lempiäinen-Avici on tutkinut Raaseporin linnalta 86 kpl maanäytettä, joka on yhteensä noin 90 litraa. Suurin osa näistä näytteistä on peräisin Slottsmalmenilta, mutta näytteitä oli myös linnan sisäpihalta, Stallholmenilta sekä Bastuåkenilta. Näytteissä hiiltymättömät ja hiiltyneet on erotettu toisistaan. Linnan sisältä näitä molempia on yhtä paljon, mutta muuten hiiltyneitä kasvijäänteitä on aineistossa enemmän.
Linnan sisältä sen huoneista aineistossa oli muun muassa ohran, aurankukan, ruiskaunokin, humalan, viikunan, vadelman, puiden sekä kosteikkokasvien jäämiä. Näistä aurankukka sekä ruiskaunokki ovat vanhojen peltojen rikkakasveja. Pihan näytteistä puolestaan oli ohran, kauran, vehnän, vadelman, hullukaalin, keltamon sekä rikkaruohojen siemeniä. Näistä keltamo on sellainen, jota kasvaa linnan alueella edelleen. Sitä on voitu käyttää linnankäyttöaikana esimerkiksi lääkintätarkoituksiin. Slottsmalmenin sekä Bastuåkenillä, jotka ovat linnan ulkopuolella, aineistossa oli lisäksi kosteikkokasveja. Kasvijäänneaineistossa näkyvät sekä ihmisten viljelemät ja ruuaksi kasvattamat kasvit sekä luonnontilainen keskiaikainen ympäristö.
Myös arkeobotaninen aineisto ja kirjalliset lähteet eroavat toisistaan, esimerkiksi rukiin määrässä. Tässäkin esitelmässä nämä kaksi eri menneisyyttä tutkivaa alaa täydentävät toisiaan. Esityksessä tuotiin esiin makrofossiilianaylyysien mahdollisuudet silloinkin, kun löytöjä tai rakenteita, joita voidaan tutkia arkeologisesti ei ole. Esitelmänsä lopuksi Lempiäinen-Avici kävi myös läpi sitä, kuinka makrofossiilinäytteitä tulisi kentällä ottaa. Hän korosti, että näytteen tulisi aina liittyä vain yhteen arkeologiseen yksikköön, eikä niin, että yhdessä näytteessä on useammasta eri kontekstista maata.
Päivän viimeinen aihe oli Raasepori – Kruununlinna valtakunnan kruununlinnojen joukossa ja aiheesta ääneen pääsi Georg Haggrén (Turun yliopisto). Haggrén aloitti esitelmän kertomalla perustietoja 1370-luvulla perustetusta ja 1550-luvulla hylätystä Raaseporin linnasta. Linna toimi Länsi-Uudenmaan hallinnollisena keskuksena ja se mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1378. Raaseporin linna oli myös välietappina Turun ja Viipurin linnojen välillä. 1300-luvun lopulla Ruotsin valtakunnassa, johon Suomikin tuolloin kuului, oli jo kolmisenkymmentä kruununlinnaa.
Raaseporin linnan tutkimushistoria ulottuu pitkälle. Se raunioitui hylkäämisen jälkeen ja sai olla oman onnensa nojassa kauan. Arkkitehti Magnus Schjerfbeck johti linnan kunnostustöitä 1800-luvun lopulla. Linnaa on restauroitu rankasti ja tämä tuottaakin haasteita tutkimukselle. On hankalaa sanoa, mikä on aitoa ja miltä linna on näyttänyt keskiajalla. Toisaalta linnalta löytynyttä aineistoa on talletettu jo varhain ja hylkäämisen ansiosta sen ympäristö on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Lisäksi linnan sisällä tehdyt arkeologiset kaivaukset osoittivat, että vaikka sisälle romahtaneet maamassat on tyhjennetty 1890–1930-luvuilla, on siellä vielä säilynyt alkuperäisiä kerroksia. Esimerkiksi alkuperäinen pihakiveys on saatu tutkimuksissa kaivettua esiin.
SKAS ry:n syysseminaari tarjosi jälleen tänä vuonna kattavan katsauksen ajankohtaiseen historiallisen arkeologian teemaan. Seminaarissa korostui arkeologian ja historian yhdistäminen sekä näin saatujen tutkimustulosten monipuolisuus. Jään odottelemaan innolla, että saan uuden Raaseporin tutkimuksia käsittelevän kirjan käsiini ja pääsen tutustumaan aiheeseen vielä lisää!
***
Lähteet:
Haggrén, G. 2014. Raaseporin linnan tutkimukset kesällä 2014. SKAS 2014/1. 47–64.
Haggrén, G., Holappa, M., Jansson, H. & Knuutinen, T. 2009. Alla tiders Raseborg – Kaikkien aikojen Raseborg 2008–2009. SKAS 2009/4. 36–45.
Knuutinen, T. 2015. Jätteiden lumoa, stratigrafisia hankaluuksia ja mahtava juhannustulva – Katsaus Raaseporin Slottsmalmenin kesän 2015 kaivauksiin. SKAS 2015/3. 23–29.
Knuutinen, T. 2014. Raaseporin Slottsmalmenin tutkimukset kesällä 2014. SKAS 2014/1. 42–46.
Kivikero, H. 2020. The Economy of Food : Tracing food production and consumption in the Castles of Kastelholm and Raseborg from the 14th to 16th centuries. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, arkeologia, 2020. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6017-1
Salminen, T. 2021. Types and Sources of Paper in Late Medieval Finland. A Case Study on Paper in Raseborg Castle Scriptorium in ca. 1390–1435. Daniel Bellingradt & Anna Reynolds (eds.), The Paper Trade in Early Modern Europe. Practices, Materials, Networks. Brill: Leiden and Boston, 169–196.
Terävä, E. 2014. 124 vuotta tutkimuksia ja kasa sotilaallisia löytöjä – pilkahduksia Raaseporin linnan aseistettuun arkeen. SKAS 2014/2. 3–16.