Jorma Hannikainen
Suomalaisille joululauluista tunnetuimpia ja suosituimpia lienevät 1800- ja 1900-luvuilla laaditut joululaulut, kuten Jean Sibeliuksen En etsi valtaa, loistoa ja Otto Kotilaisen Varpunen jouluaamuna. Joskus ikään kuin huomaamatta joululaulujen joukossa soi myös keskiaika ilman, että kiinnitämme siihen huomiota. Keskiajasta kiinnostunut voi bongailla keskiaikaista joulumusiikkia kuorojen konserteissa, seurakuntien järjestämissä Kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuuksissa, äänitteillä, virsiä laulettaessa, useilta radiokanavilta ja tavaratalojen myyntiä edistävänä taustamusiikkina. Runsaasta keskiaikaisesta lauluvalikoimasta esittelen seuraavassa pari esimerkkiä.
Suomalaisen virsikirjan (1986) jouluvirsiosastossa on 20 jouluvirttä (virret 16–35), joista seitsemän virren sävelmä on keskiaikainen. Niistä useimmat ovat ns. cantioita ja ne sisältyvät myös Piae cantiones -kokoelmaan. Vaikka kyseiset virret eivät ehkä olekaan lauletuimpia jouluvirsiämme, niitä voidaan usein kuulla lukuisina erilaisina sovituksina kuorojen esityksissä. Virsi 18, Nyt ilovirttä veisaten, alkoi alun perin sanoilla In dulci jubilo. Se on Piae cantiones -kokoelman ainoa sekakielinen ns. makaronilaulu. Latinankielinen ja kansankielinen teksti vuorottelevat säe säkeeltä. Laulu on levinnyt aikanaan laajalle alueelle, ja sen varhaisin tunnettu lähde on 1400-luvun alkupuolelle ajoittuva Leipzigin käsikirjoitus. Sävelmästä tunnetaan keskiajan loppupuolelta sekä yksi- että moniäänisiä versioita. Viimeistään Piae cantiones -kokoelman myötä laulu rantautui Suomeen ja suomenkieliseen virsikirjaankin jo 1600-luvun alussa. Laulu sisältyy myös Suomen virsihistoriaan liittyvään uusimpaan löytöön. Teologian tohtori Suvi-Päivi Koski löysi internetin kautta sattumalta Dresdenin valtionkirjaston kokoelmiin sisältyvän Rostockissa vuonna 1607 painetun virsikirjan Yxi Vähä Suomenkielinen Wirsikiria.
Useat säveltäjät ovat käyttäneet keskiaikaista jumalanpalvelusmusiikkia jouluaiheisten sävellystensä aineksina. Näin messujen ja rukoushetkien laulut jatkavat edelleen elämäänsä erilaisina sovituksina. Koska keskiajan lännen kirkon jumalanpalvelusmusiikki oli tarkasti säänneltyä, koko kirkon alueella esitettiin käytännöllisesti katsoen samaa musiikkia; näin myös Turun hiippakunnassa. Keskieurooppalainen joulumusiikki on myös osa suomalaista musiikin historiaa. Keskiaikaiset rukoushetkilaulut kaikuivat suomalaisissa kirkoissa vielä pitkälle 1600-luvulle. Esimerkiksi joulupäivän iltana toimitetussa vesperissä Marian kiitoslaulua (Luuk. 1: 46–55) kehysti aina gregoriaaninen Hodie Christus natus est -antifoni. Kuvan antifoni on kopioitu 1600-luvun alussa Urjalan kirkossa säilyneeseen liturgisen musiikin käsikirjoitukseen (HYK CÖIV 12, 8r).
Hodie Christus natus est -antifonin teksti on innoittanut lukuisia säveltäjiä, kuten myös sävelmä. Sävelmää ovat hyödyntäneet niin tanskalainen Niels la Cour moteteissaan ja Benjamin Britten (1913–76) kehysti samalla antifonilla usein esitettävän A Ceremony of Carols -joululaulusarjansa muut osat.
YouTube-sivustolta on mahdollista kuunnella nämä kaikki ja paljon muuta, joten vapaasti kaikki bongailemaan! Suosittelen kuitenkin hyvää live-konserttia, sillä silloin nautinto on sähköistä aidompi.
Kirjoittaja on musiikin tohtori ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kirkkomusiikki ja urut -aineryhmän johtaja.