Mikko Kauko
Teksti perustuu kirjoittajan pitämään Glossan kuukausiesitelmään Helsingissä 26.1.2016.
Naantalin luostarissa vaikutti 1400-luvun jälkipuoliskolla veli Jöns Budde eli Räck, joka käänsi huomattavan määrän tekstiä latinasta ruotsiksi. Säilynyttä tekstiä on painetuissa editioissa pitkälti toista tuhatta sivua, minkä lisäksi tiedetään tekstejä kadonneenkin. Näistä myöhäiskeskiajan uskonnollisista teksteistä paistaa voimakkaasti läpi klassisen antiikin perintö varsin kirjavin tavoin.
Latinan vaikutus on silmiinpistävintä. Tekstit on käännetty latinasta, joka arvostettiin tyyli-ihanteena korkealle. Ketään ei yllättäne, että ruotsinkielisten käännösten lauseopissa ja tyylissä näkyvät latinasta saadut mallit. Tämä ei kuitenkaan tarkoita alkutekstin orjallista seuraamista sana sanalta, vaan latinan antamia malleja voidaan käyttää luovasti. Tyylikeinoa tai kieliopillista rakennetta voidaan käyttää kohdissa, joissa se ei alkutekstissä esiinny. Latina antaa siten esikuvan rakenteen käytölle yleisellä tasolla, mutta ei sanele sen yksittäisiä käyttökertoja. Toisen kielen vaikutus ei mitenkään tee Budden ruotsista huonompaa kuin vaikutteista vapaa ruotsi. Omassa kontekstissaan latinan mallien seuraaminen saattoi tehdä ruotsista jopa parempaakin. Olihan latina ihailtu malli.
Latina näkyy Budden teksteissä toisellakin tasolla, joka on vielä konkreettisempi. Ruotsinkielisen tekstin sisällä on näet lukemattomia latinankielisiä sitaatteja, jotka ovat joskus yksittäisiä sanoja, joskus taas pitkiä virkkeitä, jotka voivat olla jopa runomittaa. Tällainen oli luontevaa luostarimiljöössä, jossa latina oli oleellinen osa arkea. Kansankielisiä käännöksiä lienee tarvittu siksi, että kohderyhmä ei osannut latinaa tarpeeksi lukeakseen alkutekstejä ainakaan ilman apuneuvoja. Silti hekin osasivat latinaa ainakin vähän, ja Budden tekstit olivat omiaan tekemään latinasta luontevan osan heidän arkeaan ja identiteettiään.
Latinankielisiä sitaatteja seuraa säännöllisesti ruotsinkielinen käännös. Vastaavat kaksikieliset sitaatit (latinaa ja samma på svenska) ovat muissa saman ajan teksteissä Ruotsissa harvinaisia. Ainoastaan postilloissa niitä tavataan. Sen sijaan keskiyläsaksan ja keskienglannin teksteistä tällainen on tuttua. Budde tuntuu siis kiinnittyvän enemmän kansainväliseen kuin ruotsalaiseen traditioon.
Kreikan rooli on Budden teksteissä oleellisesti erilainen kuin latinan. Latina oli tuttu kieli ja arkipäivää, kun taas kreikka oli vieras ja eksoottinen kieli, joka tulee vastaan suhteellisen harvoin. Joskus harvoin kreikkalaisia sanoja kuitenkin käytetään tai kreikan kieli mainitaan. Kreikka on pyhää ja ehkä avain syvempiin salaisuuksiin. Kreikkalaisilla sanoilla on voimaa, vaikka niitä ei edes ymmärtäisi. Kreikkalaiset sanat kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin ja ne välittyvät filtterin läpi.
Budden kääntämien tekstien pohjana ovat erityisesti Raamattu ja sen jatkeena kirkkoisät. Pohjalla muhivat kuitenkin myös antiikin kulttuuri ja kirjallisuus. Vaikkapa Senecaan viittaaminen on luontevaa, sillä hänen ajattelunsa oli suhteellisen hyvin sovitettavissa kristilliseen ajatusmaailmaan. Teksteissä esiintyy kuitenkin kaikenlaista muutakin Tuonelan läpi virtaavasta Achiron-joesta ja lääkintätaidon Asklepios-jumalasta aina kyynikkofilosofi Diogenes Sinopelaiseen ja Aleksanteri Suureen asti. Paljon on löydettävissä sellaistakin, jota ei suoraan nimeltä mainita. Esimerkiksi sitaatteja Ovidiukselta ja Horatiukselta esiintyy, vaikka näitä runoilijoita ei nimetäkään. Saattaapa rivien välistä löytyä Aristoteleen käsityksiäkin. Myös kulttuurin suhteen kreikkalainen maailma välittyy roomalaisen vaiheen läpi.
Antiikki ei koskaan ole Budden teksteissä pointti sinänsä, mutta antiikin perinnöstä riittää ammennettavaa. Kirjoittajien yleisiä lähteitä olivat ns. florilegiumit, joiden nimi kertoo paljon mekanismista. Antiikki tarjoaa kokoelman kukkia, joista voi poimia mieleisensä kulloistakin kohtaa koristamaan. Kaikkea tällaista voi käyttää hyväksi haluamallaan tavalla, eikä alkuperäisellä kontekstilla ole merkitystä. En kuitenkaan tarkoita, että antiikin rooli silti jäisi pinnalliseksi. Päinvastoin antiikki on mukana kulttuurimme peruspilarina. Esimerkiksi lentäviin lauseisiin perustuvia viittauksia antiikkiin saattaa nykyäänkin viljellä kuka tahansa jopa tietämättään. Osaksi on samanlaisesta ollut kyse jo keskiajalla.
Budden oma kontribuutio on vaikea erottaa alkutekstin kirjoittajan osuudesta, mutta sopii kuitenkin kysyä, mistä Budde latinansa ja tietämyksensä ammensi. Mahdollisesti ulkomaisesta yliopistosta, mutta varmoja tietoja lähteemme eivät tästä suo. Budden oppineisuutta ja roolia voi sekä liioitella että vähätellä. Tiedot Buddesta henkilönä ovat vähäisiä, mutta hänen tekstinsä ovat eräs avain henkilöönkin.
Kirjoittaja väitteli viime lokakuussa Turun yliopistosta Jöns Buddesta ja tämän teksteistä. Lue Glossaen raportti väitöstilaisuudesta.