Reima Välimäki
Ylen tapaninpäivänä ensi-iltansa saanut, nuorille suunnattu historiallisen draaman ja seikkailu-realityn sekoitus Heroes of the Baltic Sea on herättänyt keskustelun draaman suhteesta tutkimustietoon. Sarjassa on kaksi aikatasoa. Historiallinen draama kertoo Hanneke Vromen haaksirikosta 1468 ja sitä seuraavista Raaseporin linnanherran pojan Axel Larsson Tottin vaiheista. Axel Larsson ja hänen äitinsä Katarina Jönsdotter kuolivat laivan haaksirikossa, mutta sarjassa Axel jää henkiin. Seikkailu-realityssä neljä suomalaista nuorta seuraavat Axelin jälkiä vuonna 2016.
Monet historian ja arkeologian ammattilaiset ja keskiaikaharrastajat ovat olleet pettyneitä sarjan silmiinpistäviin virheisiin esimerkiksi puvustuksessa, esineissä ja hahmojen käytöksessä. Media tarttui arkeologi Ilari Aallon blogikirjoitukseen, jossa Aalto kritisoi muun muassa rapiirimiekan, kaukoputken ja ruorin anakronistisuutta. Aallon kritiikin kärki kohdistui kuitenkin sarjan reality-osuuteen, jossa nuorille annetaan tehtäviä, jotka edellyttävät museoesineiden väkivaltaista kohtelua, arkeologisten kaivausten tärvelyä ja muinaisjäännöksen tuhoamista.
Kun Uusi Suomi, Markkinointi & Mainonta ja Iltasanomat uutisoivat Aallon kritiikin, Yle ja sarjan tuottajat puolustautuivat sanomalla, että kyseessä on fiktio, ei opetusohjelma, ja tilanteet ovat lavastettuja. Lisäksi Yle TV 2:n verkkosivuilla julkaistiin juttu, jossa eritellään 10 sarjan historiallista virhettä tai epäjohdonmukaisuutta ja selitetään, miksi niihin on draamallisista syistä päädytty. Myös Ilari Aalto julkaisi tarkennuksen omaan kirjoitukseensa, jossa korosti, että myös lavastettujen kaivausten tärvely on huono esimerkki tilanteesta, jossa aitoja muinaisjäännöksiä tuhotaan. Sarjan kyseiset kohtaukset nähneenä yhdyn Aallon esittämään kritiikkiin. Erityisesti, kun sarja on nuorille katsojille suunnattu ja sen lopputeksteissä todetaan sarjan sekoittavan faktaa ja fiktiota.
Heroes of the Baltic Sean ympärillä nyt käytävä keskustelu historian, fiktion ja draaman suhteesta on vilkkaampaa kuin Suomessa vuosiin, kenties vuosikymmeniin, ja sellaisena se on tervetullut. Myös kriitikot varmasti ymmärtävät, että televisiodraamassa tehdään väistämättä tuotannollisia ja draamallisia kompromisseja. Sarjan tuotannossa on myös käytetty erittäin pätevää keskiajan arkeologian asiantuntijaa, Georg Haggrenia Helsingin yliopistosta. Historiallisen asiantuntijan tehtävä teatterin, elokuvan tai tv-sarjan tuotannossa ei ole helppo. Siihen kuuluu yhtäältä asiantuntijan vastuu yleisön suuntaan, toisaalta ohjaajan ja tuottajan taiteellisten vapauksien kunnioittaminen, ja olen pohtinut tätä roolia suhteessa Turun Keskiaikaisiin markkinoihin.
Sarjan tekijät ovat ymmärrettävästi ärsyyntyneitä saamastaan kritiikistä. Se kertoo kuitenkin sarjaan kohdistuneista odotuksista. Keskiaikaharrastajien yhteisö on odottanut sarjaa innolla ja on nyt pettynyt lopputulokseen. Kaikkea kritiikkiä ei tarvitse purematta niellä, mutta keskustelu voi myös tarjota uusia ideoita ja avata mahdollisuuksia uusiin hankkeisiin, joissa elävä esitys ja historiallinen tarkkuus kulkevat käsi kädessä.
Tuottaja Riikka Takila on puolustanut sarjaa sanomalla, että sen tarkoitus on kertoa Itämeren vähän tunnetusta keskiajasta ja innostaa nuoria tutustumaan siihen. Sarjalla on myös kieltämättä ansioita, esimerkiksi Itämeren alueen monikielisyys on nostettu esiin (tosin toisin kuin sarjassa, ruotsalainen eliitti alkaa osata ranskaa vasta 1600-luvulla). Ja vaikka Ylen toimituksen yllä mainitussa jutussa listataan orjuus yhtenä anakronismina, itse ohjelmassa se on käsitelty hyvin: vaikka orjuus oli nimellisesti kielletty, osa työväestä ja palvelijoista oli de facto orjan asemassa.
Historiallisen draaman näkyvimmät piirteet eli hahmojen puvustus, varustus ja käytös toistavat Heroes of the Baltic Seassa kuitenkin keskiaikafantasian latteuksia nahka-asuista mielikuvitusaseisiin ja rahvaan säkkikangasryysyihin. Niinpä monen asiantuntijan ja harrastajan näkökulmasta nyt menetettiin loistava tilaisuus tehdä omaperäinen seikkailusarja Itämeren keskiajasta.
Virheiden listauksen sijaan haluan ottaa asiaan positiivisen lähestymistavan. On hienoa, että Yle on valinnut nuortensarjan aiheeksi pohjoismaisen keskiajan, ja toivottavasti tuotanto saa jatkoa. Tahdonkin haastaa suomalaiset käsikirjoittajat, ohjaajat, tuottajat ja tutkijat tekemään tulevaisuudessa entistä parempaa historiallista draamaa.
Johtoajatukseni on se, että tutkimustieto ei ensisijaisesti ole käsikirjoitusta rajoittavaa viisastelua ja faktantarkistusta, vaan inspiraation lähde omaperäiseen tuotantoon. Vastaavasti, asiantuntijan osallistuessa tuotantoon alusta alkaen turhat virheet on helppo välttää. Se ei silti estä tekemästä draaman edellyttämiä poikkeuksia.
Otetaan esimerkki Heroes of the Baltic Sea -sarjasta. Draaman sankari Axel on pukeutunut kansallisromanttisesti luonnonväriseen, pellavalta näyttävään asuun, jollaiseen rälssimiehen teini-ikäinen esikoispoika (keskiajalla lähes mieheksi katsottu) ei merimatkalle olisi sonnustautunut. Todennäköisesti hän olisi pukeutunut asemansa mukaisesti arvokkaisiin kankaisiin, esimerkiksi laadukkaaseen verkaan, ja kirkkaisiin väreihin. Näissä vaatteissa hänen sosiaalinen asemansa olisi ollut haaksirikon jälkeen selvä ja piilottelu vaikeampaa. Toisaalta arvokkaat vaatekappaleet olisivat itsessään olleet vaihtokaupan välineitä ja siten draaman rakennusaineita.
Seikkailu-realityssä yksi Axelin jättämistä jäljistä on häntä ja hänen äitiään esittämä öljyvärimaalaus, joka pistää tutkijan silmään erittäin epäuskottavana. Se ei tyylillisesti muistuta edes etäisesti 1400-luvun maalauksia, eikä tuon aikaisia suomalaisia eikä ruotsalaisia öljyvärimaalauksia tunneta. Maalaukseen piilotettu arvoitus olisi kuitenkin voitu helposti rakentaa täysin uskottavasti ja Itämeren piirin keskiajan lähteitä kunnioittaen. Keskiajan kirkot, myös Suomessa, ovat täynnä seinämaalauksia, joiden alkuperäistä tarkoitusta ei tunneta, ja 1400-luvun kauniit alttarikaapit lukuisine koristeluineen olisivat pystyneet kätkemään salatun yksityiskohdan. Esimerkiksi kaapin restauroinnin yhteyteen voisi helposti käsikirjoittaa sellaisen takaa löytyvän viestin. Viestin ratkaisu voisi itsessään olla ongelmanratkaisutehtävä: 1400-luvun ruotsiksi hätäisesti kirjoitettu viesti, jollainen sarjassa esiintyy, vaatii nimittäin aikaa ja vaivaa myös aikakauden käsialat ja kielen tuntevilta tutkijoilta.
Suomesta löytyy keskiajan tutkijoita, joilla on asiantuntemusta tekstiileistä kaupunkisuunnitteluun ja kauppareiteistä kirkkolauluun. Monet tutkijat tekevät jo yhteistyötä taiteen, kulttuurin ja viihteen ammattilaisten kanssa, ja useimmat muut ovat valmiita entistä tiiviimpiin yhteistuotantoihin. Glossa toimii mielellään linkkinä tutkijoiden ja heidän asiantuntemustaan etsivien välillä.
Hyvää uutta vuotta!
FT Reima Välimäki
Glossa ry:n hallituksen puheenjohtaja
Katso Heroes of the Baltic Sea kokonaisuudessaan
Sarjan stunttikohtauksien näin tehtiin -dokumentti